Kalpeasta hipiästä rusketukseen – muuttuvat ihanteet

MIKÄ sinun mielestäsi on hyvän terveyden merkki? Monille eurooppalaisille ja pohjoisamerikkalaisille se on hyvin hoidettu, ruskettunut keho. Näin ei ole kuitenkaan ollut aina. Ennen vanhaan naiset käyttivät Euroopassa leveälierisiä hattuja ja päivänvarjoja suojautuakseen auringolta. Kalpea hipiä edusti yläluokkaisuutta, kun taas päivetys osoitti ihmisen tekevän ruumiillista työtä.

Muinaisina aikoina ihon vaalentamiseen käytettiin aineita, jotka nykyään tiedetään myrkyllisiksi. Esimerkiksi jo 400-luvulla eaa. kreikkalaiset vaalensivat kasvojaan lyijykarbonaattijauheella. Samaa keinoa käytti myös keisari Neron puoliso Poppaea Sabina. Sitten 1500-luvulla jotkut italiattaret turvautuivat arsenikkiin saadakseen kasvojensa ihon näyttämään kuulaalta. Mutta siitä lähtien kun ranskalainen muotisuunnittelija Coco Chanel nosti rusketuksen suosioon 1920-luvun alussa, se on ollut monien ihanteena. Auringonottoon käytetään tuntikausia.

Kaikki ulkoilmaelämästä pitävät ihmiset eivät kuitenkaan halua tummempaa ihonväriä. Auringonotto ei kuulu heidän tapoihinsa. Auringonsäteiden ruskettavan vaikutuksen sijasta he nauttivat mieluummin auringonlämmön ja lempeän tuulenvireen rentouttavasta vaikutuksesta. Miksi heidän ihonsa tarvitsee suojaa auringolta?

[Kuva s. 3]

Näkymä hiekkarannalta 1900-luvun alussa

[Lähdemerkintä]

Brown Brothers