Euroopan ihmisoikeustuomioistuin puolustaa äidin oikeuksia

Herätkää!-lehden kirjoittajalta Ranskasta

EUROOPAN IHMISOIKEUSTUOMIOISTUIN, joka toimii Strasbourgissa Ranskassa, totesi 16. joulukuuta 2003 antamassaan päätöksessä, että ranskalaiset tuomioistuimet olivat syyllistyneet uskonnolliseen syrjintään Séraphine Palau-Martínezia vastaan, joka on Jehovan todistaja.

Séraphine sai vuonna 1996 avioeron miehestään, joka oli jättänyt hänet kaksi vuotta aiemmin, ja hänelle myönnettiin heidän kahden lapsensa huoltajuus. Mutta vuonna 1997, kun lapset olivat asuneet äitinsä luona lähes kolme ja puoli vuotta, isä kieltäytyi tuomasta heitä tapaamisen jälkeen takaisin. Séraphine kertoo: ”Kun menin hakemaan lapsia koulusta, rehtori soitti poliisin paikalle. Sain nähdä lapset ainoastaan poliisien läsnä ollessa, jotten vain olisi puhunut heille uskostani. Aivan kuin olisin ollut rikollinen. Minulle ilmoitettiin, että saisin lapset kotiin ainoastaan jos vakuuttaisin kirjallisesti, etten puhuisi heille Jumalasta tai Raamatusta enkä veisi heitä kristillisiin kokouksiin.”

Séraphine vei asian oikeuteen. Vuonna 1998 Nîmesin muutoksenhakutuomioistuin siirsi huoltajuuden kuitenkin isälle. Päätöksen perusteluissa oikeus arvosteli voimakkaasti ja yksityiskohtaisesti niitä periaatteita, jotka sen käsityksen mukaan ohjaavat Jehovan todistajia lastenkasvatuksessa. ”Tuntui todella pahalta”, muistelee Séraphine, ”kun minua syytettiin lasteni vahingoittamisesta, vaikka olen vain yrittänyt antaa heille sen, mikä omasta mielestäni on heille parasta: kristillisen kasvatuksen.”

Kun kassaatiotuomioistuin (Ranskan korkein muutoksenhakutuomioistuin) vahvisti alemman tuomioistuimen päätöksen, Séraphine vei asian Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Se päätti äänin 6 vastaan 1 seuraavaa: ”Tuomioistuimen silmissä ei ole epäilystäkään siitä, että [Ranskan] muutoksenhakutuomioistuin kohteli vanhempia eri tavoin kantajan uskonnon perusteella. – – Tällainen epätasa-arvoinen kohtelu on syrjintää.” Oikeus katsoi, että ranskalaisen tuomioistuimen päätöksessä ei otettu huomioon Séraphinen kykyä huolehtia lapsistaan – mitä ei missään vaiheessa kyseenalaistettu – eikä selviä tosiasioita, vaan se perustui ”Jehovan todistajia koskeviin yleistyksiin”. Uskonnollisen syrjinnän ja Séraphinen oikeuksien loukkaamisen nojalla oikeus määräsi Ranskan maksamaan vahingonkorvauksia ja osan oikeuskuluista.

Ratkaisu on sopusoinnussa sen kanssa, mitä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin päätti samantyyppisessä tapauksessa kesäkuussa 1993. Silloin se totesi Itävallan syrjineen Jehovan todistajiin kuuluvaa Ingrid Hoffmannia hänen uskontonsa perusteella.a Ranskalainen oikeusalan julkaisu kirjoittaa: ”Hoffmannin tapauksessa – – annetun ratkaisun mukaisesti tämä päätös vahvistaa, että vanhempien oikeuksia koskevaa päätöstä ei voida tehdä pääosin uskonnollisten näkökohtien sanelemana.” (La Semaine juridique.) Séraphinen asianajaja sanoi: ”Tämä on erittäin tärkeä päätös, sillä ihmisoikeustuomioistuimen luoma oikeuskäytäntö on johdonmukaisesti vahvistanut Jehovan todistaja -vanhempien oikeuden saada puolueeton oikeudenpäätös.”

Kun Séraphinelta, joka nykyisin asuu Espanjassa, kysyttiin mielipidettä päätöksestä, hän sanoi: ”Olen hyvin onnellinen ja helpottunut. Tuntui todella raskaalta, kun lapset otettiin minulta pois enkä saanut nähdä heitä viiteen vuoteen, mutta Jehova tuki minua koko ajan. Toivon, että tämä päätös auttaa muita, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa.”

[Alaviite]

[Kuva s. 12]

Séraphine