Kuinka vaarallinen televisio on?
Joulukuun 18. päivänä 1997 sanomalehtien otsikot raportoivat, että eräs television piirrosohjelma oli sairastuttanut monia Tokiossa Japanissa. Satoja vietiin sairaaloihin. ”Jotkut lapset oksensivat verta, ja toiset saivat kohtauksia tai menettivät tajuntansa”, kerrottiin The New York Times -sanomalehdessä. ”Lääkärit ja psykologit varoittavat, että tämä tapaus on tyrmistyttävä muistutus siitä, kuinka suojattomia lapset voivat olla joitakin nykyisiä televisio-ohjelmia vastaan.”
Newyorkilaisessa Daily News -lehdessä sanottiin: ”Japani joutui eilen paniikin valtaan, kun piirretty televisiohirviö välkytti punaisia silmiään ja sadat lapset kautta maan vääntelehtivät kouristuksissa.”
”Lähes 600 lasta ja muutama aikuinen kiidätettiin ensiapuklinikoille tiistai-iltana heidän katsottuaan – – erästä television piirrosohjelmaa.” Jotkut, joilla oli hengitysvaikeuksia, vietiin teho-osastoille.
Yukiko Iwasaki, kahdeksanvuotiaan tytön äiti, selitti: ”Järkytyin, kun näin tyttäreni menevän tajuttomaksi. Hän rupesi hengittämään vasta kun löin häntä selkään.”
Television lastenohjelmien tuottajat eivät kyenneet selittämään, miten piirrostekniikka, jota on heidän mukaansa käytetty ”satoja kertoja”, voisi olla syynä tällaiseen vaaralliseen, voimakkaaseen reaktioon.
Tietoisina television katselun vaarallisista vaikutuksista jotkut vanhemmat ovat valvoneet sitä tarkasti tai jopa panneet television pois käytöstä. Eräs isä Allenissa Texasissa Yhdysvalloissa huomasi, että ennen kuin he veivät television pois kotoaan, heidän lapsensa eivät jaksaneet keskittyä kauan, olivat ärsyyntyneitä, yhteistyökyvyttömiä ja jatkuvasti ikävystyneitä. Hän selitti: ”Nykyisin melkein jokaisella viidestä lapsestamme – joiden iät vaihtelevat kuudesta seitsemääntoista – on kaikki arvosanat kiitettäviä. Ilman televisiota heille kehkeytyi nopeasti erilaisia kiinnostuksen kohteita: urheilu, lukeminen, taide, tietokoneen käyttö ja niin edelleen.”
”Yksi erityisen mieliinpainuva tapaus sattui noin kaksi vuotta sitten. Poikani, silloin yhdeksänvuotias, soitti ystävänsä kutsuilta, joilta kaikkien oli tarkoitus jäädä yökylään, ja halusi tulla kotiin – –. Kun kävin hakemassa hänet ja kysyin, mikä oli vialla, hän sanoi: ’Se on niin tylsää. He haluavat vain istua katsomassa telkkaria!’”