Lukijoiden kirjeitä

Tietokonepelit.  Olen 15-vuotias ja haluan kiittää teitä kirjoituksesta ”Nuoret kysyvät: pitäisikö minun pelata tietokone- tai videopelejä?” (22.8.​1996). Se todellakin toi esiin noiden pelien synkän puolen, ja se auttaa kristittyjä punnitsemaan niillä pelaamisen myönteisiä ja kielteisiä puolia.

F. R., Indonesia

Olen 17-vuotias ja pidin kovasti väkivaltaisista videopeleistä. Luulin, etteivät ne vaikuttaisi minuun, mutta tulin hyvin riippuvaiseksi niistä – varsinkin kuvailemistanne väkivaltaisista peleistä. Nyt olen hävittänyt kaikki tietokonelevykkeeni, jotka sisälsivät väkivaltaa ja verenvuodatusta. Miten se vaikutti? Minusta tuntuu paljon paremmalta, ja minulla on enemmän aikaa tutkia ja oppia sekä puhua Jehova Jumalasta.

S. A., Kreikka

Sukupuolinen kokemattomuus.  Kiitoksia lyhyestä mutta silti erinomaisesta kirjoituksesta ”Miksi säilyttää sukupuolinen kokemattomuus?” (22.8.​1996). Nykyaikana ajatellaan, että ihmisen täytyy olla ruma, jos hän päättää olla sukupuolisesti kokematon, ja siksi oli todella rohkaisevaa nähdä, miten nuoret, kauniit ihmiset pitävät yllä Jehovan normeja. Kiitos vielä kerran!

R. D., Yhdysvallat

Intiaanit.  Haluan ilmaista arvostukseni kirjoitussarjasta ”Intiaanit – millainen on heidän tulevaisuutensa?” (8.9.​1996). Luin nuo kirjoitukset ahmimalla ja luen ne vielä uudelleen. Varsinkin ylösnousemusta koskeva osuus liikutti minua.

S. B., Italia

Nämä kirjoitukset vaikuttivat minuun enemmän kuin mitkään muut kirjoitukset. Ne auttoivat minua tajuamaan, että minulla oli intiaaneja kohtaan syrjivä asenne ja ettei se ollut jumalisten periaatteiden mukainen. Kouluajoistani lähtien olen pitänyt intiaaneja lähinnä häijyinä villi-ihmisinä. Historiakirjat eivät todellakaan ole antaneet meille oikeaa kuvaa ympärillämme olevasta maailmasta. Kirjoituksenne auttoivat minua näkemään näiden alkuperäisten amerikkalaisten surkean tilan – se on jälleen yksi esimerkki siitä, miten ’ihminen hallitsee toista ihmistä hänen vahingokseen’ (Saarnaaja 8:​9).

M. M., Yhdysvallat

Alkuperäisten amerikkalaisten jälkeläisenä luin kirjoituksenne hyvin jännittyneenä. Silmiini tuli kyyneleet, kun luin niistä kärsimyksistä, joita nämä ihmiset, jotka rakastavat luomakuntaa syvästi, ovat saaneet kestää. Kuinka kaipaankaan aikaa, jolloin Jumala korjaa koko ihmiskuntaa kohdanneet vääryydet ja me voimme yhdessä asua paratiisimaassa.

N. S., Yhdysvallat

Pompeji.  Luin hiljattain kirjoituksenne ”Pompeji – missä aika on pysähtynyt” (8.9.​1996) ja nautin siitä tavattomasti. Tuntui melkein kuin olisi itse ollut siellä! Haluaisin kuitenkin selvitystä yhteen seikkaan. Kirjoituksessa sanotaan, että kuka tahansa Pompejin-kävijä ”voi vieläkin tarkastella maissin jauhamiseen tarkoitettuja myllyjä”. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta eikö maissi ole nimenomaan Amerikan mantereen kasvi, jota eurooppalaiset eivät tunteneet ennen Kristoffer Kolumbuksen aikaa?

R. D., Yhdysvallat

Olemme pahoillamme, jos olemme aiheuttaneet tässä sekaannusta. Olisi ollut parempi sanoa, että siellä voi nähdä ”viljan” jauhamiseen tarkoitettuja myllyjä. On kiinnostavaa, että maissia tarkoittava englannin sana voi merkitä myös ”viljakasvin”, esimerkiksi vehnän tai kauran, siementä. (Toimitus.)

Lapsesta saakka olen pitänyt kovasti vanhan ajan historiasta. Varsinkin Pompejin historia on aina ollut mielestäni lumoava. Kun luin kirjoituksen, minusta tuntui ikään kuin olisin kulkenut kaupungin halki. Suurenmoista! Opin paljon uusia yksityiskohtia. Pidin myös rinnastuksesta meidän päiviemme lopun aikaan. Kiitoksia siitä, että autatte minua tutustumaan paikkoihin, joissa en voi käydä.

J. S. A., Brasilia