Malli jäljiteltäväksi

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN CHILEN-KIRJEENVAIHTAJALTA

Giacomo Castellilla on asunto Pohjois-Chilessä Antofagastan kaupungissa, jossa on noin 170000 asukasta. Viime kesäkuussa hän tarkkaili parvekkeeltaan erästä paikallisessa puistossa olevaa ihmisryhmää. ”Oli uskomatonta nähdä teini-ikäisten nauravan ja nauttivan olostaan yhdessä vanhempiensa kanssa”, hän kirjoitti El Mercurio -⁠sanomalehteen lähettämässään kirjeessä. Varmistautuakseen tästä epätavallisesta näystä hän meni alas puistoon.

”Sain kokea toisenkin yllätyksen”, kertoi tämä tiedonhaluinen kirjoittaja. ”Kun jotkut perheistä olivat syöneet lounaansa, jokainen perheenjäsen alkoi kerätä omiin roskapusseihin kaikkea, mitä oli kaikesta päätellen vahingossa pudonnut nurmikolle.”

”Halusin tietää, keitä nämä epätavalliset ihmiset olivat”, kirjoittaja jatkoi. ”Menin erään viehättävän tytön luokse, joka olisi helposti voinut olla minkä tahansa kauneuskilpailun kuningatar, ja hän kertoi minulle hyvin miellyttävästi: ’Olemme Jehovan todistajia ja olemme kokoontuneet konventtiin Regional-stadionille.’” Kierroskonventissa oli läsnä yli 3000 henkeä, ja väliajalla sieltä oli lähtenyt ryhmiä puistoon lounastamaan.

”Olen apostolinen roomalaiskatolilainen”, kirjoittaja sanoi. ”Käyn uskollisesti pyhässä messussa, ja vuosia sitten tein jopa pyhiinvaellusmatkan Lourdesiin Ranskaan.

Kaikella kunnioituksella perinpohjaista kristillistä kasvatustani kohtaan minun täytyy kuitenkin rehellisesti kysyä itseltäni: Mitä sellaista heillä on, mitä meillä katolilaisilla, chileläisten enemmistöllä, ei ole? Miksi nämä teini-ikäiset näyttävät viihtyvän niin hyvin vanhempiensa kanssa, kun taas minun kolme tytärtäni pakenevat luotani, jos vain ehdotankin, että menisimme yhdessä ulos?

Miksi katoliset lapsemme ovat väkivaltaisia; miksi he remuavat ja leikkivät ’Power Rangerseja’ lyöden toisia lapsia – – kun taas nämä lapset ovat rauhallisia, terveellä tavalla iloisia ja kiinnostuneita ekologiasta? Miksemme me katolilaiset voi kokoontua yhteen sotkeutumatta vastenmieliseen kaupallisuuteen, joka hallitsee meidän pyhimpiä uskonnollisia juhliamme, esimerkiksi niitä, joita pidetään La Tiranassa, Andacollossa ja muualla?”

Kirjoittaja Castelli päätti sanomalehteen lähettämänsä kirjeen kysymällä: ”Tuleeko meistä, jotka pidämme itseämme katolilaisina ja kristittyinä, koskaan heidän kaltaisiaan? Auttakoon Jumala ja Pyhä Neitsyt meitä siinä.”