Lukijoiden kirjeitä

Adoptio.  Kiitos kirjoitussarjasta ”Adoptio – ilonaiheet ja haasteet” (8.5.​1996). Olen itse ottolapsi, enkä ole koskaan osannut puhua tästä aiheesta adoptiovanhempieni kanssa. Olin siksi innoissani saadessani tämän Herätkää!-lehden numeron. Kirjoitukset koskettivat sydäntäni enemmän kuin mitkään aiemmat kirjoitukset.

F. R. M., Brasilia

Minut on adoptoitu, ja hiljattain päätin mahdollisuuksieni mukaan hankkia tietoa biologisista vanhemmistani. Sen lisäksi, että sain tärkeitä tietoja vanhemmistani, sain myös tietää, että äitini oli pitänyt minut itsellään kolme kuukautta ennen kuin hän antoi minut adoptoitavaksi. Se tuntui minusta todella pahalta. Pohdin mielessäni, miten hän saattoi tehdä niin. Tekstiruutu ”Tuleeko poikani etsimään minua?” auttoi minua kuitenkin katsomaan asiaa äidin näkökulmasta. Kuinka paljon tuo pikku artikkeli auttoikaan minua!

C. S., Yhdysvallat

Kirjoitukset olivat minulle katkeransuloisia. Annoin poikani pois 23 vuotta sitten. Tein näin, koska tiesin, etten kykenisi huolehtimaan hänestä. Mietiskelen joka päivä, mitä hänelle kuuluu, millaista hänen elämänsä on ollut ja näenkö häntä enää koskaan. Syyllisyydentunne valtaa minut toisinaan täysin. Siitä huolimatta todella kiitän Jehovaa hänen osoittamastaan rakkaudesta ja armosta.

S. F., Yhdysvallat

Vaikka meillä on oma poika, olemme aviomieheni kanssa harkinneet pikku tytön adoptointia. Kirjoitus auttoi minua näkemään edut ja haitat, ja se auttaa meitä päätöksenteossa.

J. G., Yhdysvallat

Sain sellaisen vaikutelman, että neuvotte olemaan adoptoimatta vaikeita lapsia. Mutta mitä sellaisista lapsista tulee, jos heidät torjutaan? Meillä on nykyään toki joitakin ongelmia ottopoikamme suhteen. Mutta millaisia ongelmia sellaiset lapset aiheuttaisivat yhteiskunnalle, jos he eivät koskaan saisi osakseen perheen rakkautta ja turvallisuutta?

D. M., Saksa

Tunnemme vilpitöntä myötätuntoa niitä lapsia kohtaan, joilla ei ole rakastavia vanhempia huolehtimassa heistä. Kirjoitusten tarkoituksena ei ollut vastustaa ”vaikeiden” lasten adoptointia vaan kannustaa sitä harkitsevia aviopareja ”laskemaan kustannukset” realistisella tavalla (vrt. Luukas 14:​28). Pariskuntien olisi syytä harkita, onko heillä todella ne tunneperäiset, hengelliset ja taloudelliset edellytykset, joita tarvitaan sellaisten lasten tarpeista huolehtimiseen. Heidän tulisi myös punnita, miten adoptio mahdollisesti voisi vaikuttaa muihin kotona parhaillaan oleviin lapsiin. (Toimitus.)

Meillä on viisi ottolasta kolmen oman lapsemme lisäksi. Olemme saaneet tavattomasti sellaista iloa, josta kirjoititte, sekä myös sydänsurua. Poikaamme lukuun ottamatta kaikki lapsemme ovat Jehovan ylistäjiä. Sen jälkeen, kun hänet oli adoptoitu 16-vuotiaana, hän ahdisteli seksuaalisesti kolmea tytärtämme. Adoptiotoimisto ei informoinut meitä hänen taustastaan. Adoptiota harkittaessa tulisi siksi hankkia mahdollisimman paljon taustatietoa – varsinkin jos harkitaan vanhemman lapsen adoptoimista. Kirjoituksenne oli hyvin kirjoitettu, ja ne esittivät selvästi asian molemmat puolet.

P. B., Yhdysvallat

Tulin hyvin surulliseksi saadessani tietää, että joillakin adoptiovanhemmilla on ollut niin kielteisiä kokemuksia. Adoptoimme mieheni kanssa kaksi kaunista lasta, ja he ovat tuoneet elämäämme pelkkää iloa. Olemme aina puhuneet heille avoimesti heidän adoptiostaan. Autoimme heitä kumpaakin ymmärtämään, etteivät heidän biologiset äitinsä ”antaneet heitä pois” vaan järjestivät niin, että heistä huolehdittaisiin, koska he eivät tuossa elämänsä vaiheessa pystyneet huolehtimaan lapsesta. Meille sanotaan usein, että lapsemme ovat todella onnekkaita, kun me olemme adoptoineet heidät. Totuus kuitenkin on, että me niitä onnekkaita olemme.

B. M., Yhdysvallat