Kristillinen rakkaus onnettomuuksien keskellä Meksikossa

ERÄÄSSÄ méxicolaisessa lehdessä kerrottiin: ”20:n viime päivän aikana luonnonilmiöt – hurrikaanit ja maanjäristys – ovat pyyhkineet Meksikon rannikoiden yli ja jättäneet jälkeensä kuolemaa ja tuhoa.” (El Financiero 17.10.​1995.)

Hurrikaani Opal runteli rajusti lokakuun alussa Meksikon osavaltioita Campechea, Quintana Roota ja Tabascoa. Melkein 200 ihmistä sai surmansa, yli 150 loukkaantui, 500000 menetti omaisuuttaan ja tuhannet kodit vaurioituivat tai tuhoutuivat täysin.

Heti kun Jehovan todistajien Meksikon-haaratoimistossa kuultiin vahingoista, joku lähetettiin ottamaan selvää, miten tuhoalueiden todistajat voivat. Saatiin tietää, että heistä yli 2500:n oli ollut pakko jättää kotinsa. Heidät otettiin ystävällisesti vastaan toisten todistajien koteihin.

Avustuskeskuksia perustettiin. Ruokaa, vaatteita ja rahaa annettiin tarpeessa oleville. Sen jälkeen kun tulvavedet väistyivät, todistajat alkoivat rakentaa uudelleen kristittyjen veljiensä koteja.

Lokakuun 9. päivänä raju maanjäristys, jonka voimakkuudeksi mitattiin 7,6 Richterin asteikolla, teki tuhoaan Meksikon osavaltioissa Colimassa ja Jaliscossa. Kahdeksan Jehovan todistajien valtakunnansalia vaurioitui pahoin. Kaksitoista todistajien kotia sortui ja noin 65 vahingoittui. Taas järjestettiin avustuskomitea antamaan apua.

Sitten, 20. lokakuuta, sattui jälleen maanjäristys, joka vavisutti Chiapasin osavaltiota. Tällä kertaa tuhoutui 88 todistajien kotia ja 38 vaurioitui pahoin. Kaksi valtakunnansalia tuhoutui täysin ja neljä muuta vahingoittui pahoin. Melkein samaan aikaan hurrikaani Roxanneen liittyvät tulvat vaurioittivat noin 80 todistajan kotia Veracruzin osavaltiossa. Neljä taloa tuhoutui täysin. Jehovan todistajat avasivat avustustilin, jonka avulla huolehdittiin nopeasti myös näiden uhrien tarpeista.

Vaikka jotkut todistajat saivat noissa luonnononnettomuuksissa mustelmia ja luunmurtumia, kukaan ei kuollut. Tarpeessa oleville lähetettiin kaikkiaan noin 24 tonnia ruokaa ja 4 tonnia vaatteita. Monet tarkkailijat ihailivat tätä avustustoimintaa. Muuan colimalainen nainen sanoi: ”Olin vain kuullut, että Jehovan todistajat ovat hyvin yhteistoiminnallisia, mutta nyt näen sen omin silmin.”

Ihmiset sanoivat usein todistajista ja heidän avustustyöstään: ”Nämä ovat todella veljiä.” ”He ovat muita paremmin järjestäytynyt ryhmä.” Joidenkin kuultiin jopa sanovan: ”Jos kaikki avustusryhmät, jotka ovat tulleet auttamaan, työskentelisivät niin kuin Jehovan todistajat, koko kaupunki olisi jo puhdas.”

Nykyään yli 440000 todistajaa kertoo hyvää uutista Jumalan valtakunnasta toisille meksikolaisille. Se rakkaus, jota he ilmaisivat toisiaan kohtaan näiden viimeaikaisten onnettomuuksien aikana, koitui voimakkaaksi todistukseksi (Johannes 13:​34, 35).