Lukijoiden kirjeitä

Jehovan todistajien konventit.  Kiitos kokemuksesta, joka oli otsikoitu ”Päivä joka muutti hänen elämänsä” (22.3.​1995). Kokemus nuoresta naisesta, jonka täti kutsui hänet seuraamaan Jehovan todistajien erikoiskonventtipäivän ohjelmaa, muistutti minua siitä, että minulle kävi aivan samalla tavalla. Olin ensimmäistä kertaa läsnä konventissa kesällä 1985 veljeni kutsumana. Alussa tuntemani epäluulo vaihtui pian lämpimäksi tunteeksi; minusta tuntui kuin olisin ollut keskellä yhtä suurta perhettä. Päätin jatkaa Raamatun tutkimista, ja nykyään olen vakituinen tienraivaaja, kokoaikainen evankelista.

E. F., Italia

Velka.  Kiitos kirjoituksestanne ”Kannattaako ottaa velkaa?” (8.6.​1995). Olen vasta 13-vuotias mutta en ole käyttänyt rahojani viisaasti. Luulen, että tämä kirjoitus auttaa minua paljon tässä asiassa.

C. A., Yhdysvallat

Orjuus.  Afrikkalais-amerikkalaisena naisena arvostin suuresti kirjoitussarjaa ”Orjuuden kahleet ja kyyneleet”, joka ilmestyi lehtenne numerossa 8.6.​1995. Kansilehden kuva toi kyyneleet silmiini. Olin liikuttunut siitä, että teillä oli rohkeutta ottaa käsiteltäväksi nämä häpeälliset historialliset tosiasiat. Kirjoitus oli hyvin valaiseva ja laadittu hyvin hienotunteisesti.

B. M., Yhdysvallat

Kirjoitus ilmestyi aivan oikeaan aikaan, sillä käsittelimme juuri tätä aihetta historian tunnilla. Tein kirjoituksen avulla loppuun erään valinnaisen kotitehtävän, josta sain hyvän arvosanan. Tunsin myös syvää sääliä orjia kohtaan.

M. C., Saksa

Elämäkerta.  Kirjoitus ”Löysin elämän tarkoituksen” oli hyvin liikuttava (22.5.​1995). Harold Diesin kertomus auttoi minua päättämään, ryhtyäkö kokoaikaiseen palvelukseen vai ei. Minulla oli lisäksi tilaisuus vierailla Betelissä, Jehovan todistajien maailmankeskuksessa Brooklynissa New Yorkissa, ja se teki minuun suuren vaikutuksen. Nyt ei ole epäilystäkään siitä, että aloitan kokoaikaisen palveluksen!

A. C., Yhdysvallat

Anna anteeksi ja unohda.  Kiitoksia erinomaisesta kirjoituksesta ”Raamatun näkökanta: miten on mahdollista antaa anteeksi ja unohtaa?” (8.6.​1995). Minulla oli tapana ihmetellä, vaadittiinko Raamatussa epätäydellisiä ihmisiä tekemään jotakin aivan mahdotonta. Mutta nyt ymmärrän, mitä anteeksi antamisella ja unohtamisella tarkoitetaan. Kirjoitus on saanut minut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että Jumalan käskyt eivät ole rasittavia.

C. I. C., Nigeria

Minun oli ihan pakko kirjoittaa ja kertoa teille, kuinka paljon arvostan tuota kirjoitusta. Kun olin pieni lapsi, kaksi sedistäni käytti minua seksuaalisesti hyväkseen. Myöhemmin minua käytettiin hyväksi ja kohdeltiin huonosti vaimona. Heti sen jälkeen kun minusta tuli kristitty, yritin osoittaa rakkautta ja antaa anteeksi. En ole kuitenkaan koskaan voinut sanoa rehellisesti, että olisin antanut anteeksi näille kolmelle ihmiselle, jotka aiheuttivat minulle vuosien ajan suurta tuskaa. Tajuan nyt, että on joitakin asioita, jotka on vain jätettävä Jehovan käsiin, ja että voin silti jatkaa omaa elämääni. Ilmestyksen 21:​4:ssä minulle vakuutetaan, että pian tätä tuntemaani tuskaa ei enää ole.

A. B., Yhdysvallat

Sain juuri luettua tuon kirjoituksen, enkä ole koskaan tuntenut olevani lähempänä Jehova Jumalaa kuin tällä hetkellä. Jonkin aikaa sitten syyllistyin vakavaan syntiin, jonka vuoksi hain apua seurakunnan vanhimmilta. Vaikka sain heiltä ystävällisiä ja rakkaudellisia neuvoja, minusta silti tuntui, etten voinut puhua Jehovalle rukouksessa. Tämä kirjoitus on kuitenkin auttanut minua ymmärtämään selvemmin sen, miten taivaallinen Isämme antaa anteeksi ja unohtaa – mitä tietoa tarvitsinkin äärimmäisen kipeästi. Tämän ansiosta olen pystynyt lähestymään häntä vapaasti sydämestä lähtevässä rukouksessa, mikä on suuri etu, jota olin tyhmästi kartellut. Kiitos Jehovalle siitä, että hän on antanut minulle ’ruokani oikeaan aikaan’ (Matteus 24:​45).

D. J. S., Yhdysvallat