Voiko särkynyt sydän aiheuttaa kuoleman?

SURULLISTA kyllä näin käy aivan liian usein: terveeltä näyttävä iäkäs ihminen, jolta on juuri kuollut puoliso, heikkenee äkisti ja kuolee muutaman päivän tai viikon kuluttua. Kuolinsyy? ”Särkynyt sydän”, sanovat ystävät.

Tämä ei ehkä ole pelkkä kielikuva. Tutkijat ovat kauan tienneet, että jatkuva stressi täyttää sydämen aineilla, jotka voivat aiheuttaa siinä rytmihäiriöitä tai jopa kouristuksia. Se miten tämä prosessi käynnistyy aivoissa, on kuitenkin ollut salaisuus.

Stephen M. Oppenheimer, Baltimoressa Marylandissa Yhdysvalloissa toimivan Johns Hopkinsin lääketieteellisen tiedekunnan neurologi, uskoo löytäneensä aivoista osan, joka yhdistää sydämen ja tunteet. Aivosaarta peittävä aivokuori on aivojen pieni osa, jossa esimerkiksi hengitystä ja sydämen toimintaa säätelevä autonominen hermosto, kohtaa limbisen järjestelmän, joka säätelee mielialoja, kuten vihan, pelon ja mielihyvän tunteita. Tri Oppenheimer huomasi, että kun rottien aivosaarta peittävää aivokuorta ärsytettiin, niiden sydänlihas vaurioitui samalla tavalla kuin yhtäkkisestä sydämen värinästä kärsivien ihmisten sydän. Myös ihmisillä aivosaarta peittävän aivokuoren ärsyttämisen on osoitettu aiheuttavan muutoksia sydämen sykkeessä ja verenpaineessa. Nämä havainnot antavat ymmärtää, että särkynyt sydän voi tosiaankin aiheuttaa kuoleman.

Jotkut sanovat, että särkynyt sydän oli osasyynä Jeesuksen Kristuksen kuolemaan. Hänestä oli ennustettu: ”Häväistys on särkenyt sydämeni, ja haava on paranematon.” (Psalmit 69:20). Tulisiko nämä sanat ymmärtää kirjaimellisesti? Ehkä, sillä Jeesuksen kuolemaa edeltävät tunnit olivat tuskallisia – eivät ainoastaan fyysisesti vaan myös tunneperäisesti (Matteus 27:46; Luukas 22:44; Heprealaisille 5:7). Särkynyt sydän voi selittää myös sen, miksi ”verta ja vettä” valui haavasta, joka Jeesukseen iskettiin keihäällä heti hänen kuolemansa jälkeen. Sydämen tai jonkin pääverisuonen repeäminen saattoi aiheuttaa veren valumisen joko rintaonteloon tai sydänpussiin, sydäntä löyhästi ympäröivään, nestettä sisältävään kalvoon. Pisto kumpaan tahansa näistä paikoista saattoi aiheuttaa sen, että Jeesuksesta vuoti jotakin, mikä näytti ”vereltä ja vedeltä”. (Johannes 19:34.)

Muutkin seikat ovat epäilemättä vaikuttaneet Jeesuksen suhteellisen nopeaan kuolemaan, muun muassa se tapa, jolla hänet naulittiin paaluun, sekä se väkivalta, jonka kohteeksi hän joutui sitä ennen. Miten kiitollisia olemmekaan siitä, että Jeesus säilytti uskollisuutensa näissä äärimmäisissä olosuhteissa! Tämän johdosta hänen Isänsä, Jehova, korotti hänet korkeaan asemaan (Filippiläisille 2:8–11). Lisäksi Jeesus teki meille mahdolliseksi elää ikuisesti paratiisimaassa (Johannes 17:3; Ilmestys 21:3, 4).