Yksinhuoltajaperheet – kasvava ilmiö

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN ENGLANNIN-KIRJEENVAIHTAJALTA

”ENGLANNISSA on enemmän yksinhuoltajaperheitä kuin missään muussa Euroopan maassa”, Lontoossa ilmestyvä sanomalehti The Times raportoi. ”Pelkästään äiti tai isä – – on nykyään huoltajana Englannissa lähes joka viidennessä perheessä, jossa on alle 18-vuotiaita lapsia, kun tällaisista perheistä on Tanskassa joka seitsemäs ja Saksassa ja Ranskassa joka kahdeksas yksinhuoltajaperhe.”

Englannissa on 90 prosenttia yksinhuoltajista naisia. Perinteinen perhe eli niin sanottu ydinperhe, joka muodostuu isästä, äidistä ja lapsista, on nykyään nähtävästi vain yksi monista ”perhemalleista”. Mistä sitten johtuu, että yhden huoltajan perheitä on nykyään enemmän kuin ennen?

Tärkeimpiä syitä ovat avio- ja asumuserot. Tässä suhteessa Englanti seurailee Yhdysvalloissa tapahtuvaa kehitystä, kun siellä noin puolet avioliitoista päättyy avioeroon. Ihmiset eivät myöskään enää odota avioliitoltaan samoja asioita kuin ennen. Zelda West-Meads avioliittoneuvontaa antavasta Relate-järjestöstä sanoo, että 20–30 vuotta sitten ”sukupuoliroolit olivat paljon selkeämpiä. Mies oli perheenelättäjä, nainen hoivaaja.” Entä nykyään? ”Tänä päivänä avioliitot saattavat tarjota enemmän virikkeitä ja iloa, mutta ne voivat olla myös vaikeampia. Naiset haluavat avioliitolta enemmän kuin heidän äitinsä ja isoäitinsä. He haluavat tasa-arvoisuutta, hyvän sukupuolikumppanin, hyvän ystävän, mahdollisuuksia oman uran luomiseen – ja myös lapsia.”

Tilapäiset sukupuolisuhteet, joita viihdemaailma kaikkialla esittelee, saavat aikaan ylenkatsetta perinteistä perhettä kohtaan. Nuoret, jotka hankkivat sukupuolielämän kokemuksia jo hyvin nuorella iällä, ovat usein tietämättömiä mahdollisista seurauksista. Heille avioliitto on rasite, jotakin sellaista mikä rajoittaa heidän omaa vapauttaan ja tarpeettomasti hankaloittaa elämää.

Jotkut ovat yksinhuoltajia omasta tahdostaan, toiset olosuhteitten pakosta. Monet naimisissa olleista, joista vastoin tahtoaan on tullut yksinhuoltajia, eivät ole onnellisia itsenäisyydestään. Osa heistä on elänyt onnellisessa avioliitossa, mutta heidän puolisonsa on kuollut.

Sitten on niitä, joiden avioliittoa on leimannut katkera vihanpito. He ovat havainneet, että heidän on helpompi kasvattaa lapsiaan yksin. Monet heistä kertovat, että he ovat kyenneet kehittämään läheisen suhteen lapsiinsa.

Vaikka yksinhuoltajaperheitten määrän lisääntymiseen onkin monia syitä, niin arkielämän velvollisuuksien ja haasteitten suhteen heillä on aivan omia huolenaiheitaan. Mitä ne ovat? Entä miten yksinhuoltajat voivat menestyksellisesti huolehtia velvollisuuksistaan?