Lukijoiden kirjeitä
Burn-out. Kiitos kirjoitussarjasta ”Tunnetko olevasi ’loppuun palanut’?” (8.1.1995). Vaikka palvelenkin tienraivaajana, voimani ovat olleet lopussa jo monta kuukautta ja kärsin motivaation puutteesta. Aion soveltaa joitakin kirjoituksissa esitettyjä asioita, erityisesti sitä ehdotusta, että tulisi karttaa toisten arvostelemista.
M. S., Saksa
Nuo kirjoitukset olivat minulle erittäin tärkeät, koska tajusin viimein ongelmani. Olen vaimo ja neljän lapsen äiti, ja minulla on paljon tekemistä. Valitettavasti perheeni ei arvosta työtäni paljonkaan. Minusta tuntuu paremmalta, kun tiedän, että tämä on yleinen ongelma herkkien ihmisten keskuudessa. Älkää koskaan lakatko julkaisemasta tällaisia kirjoituksia.
J. M., Italia
Olen ollut uupunut, innoton, avuton, toivoton ja minulla on ollut henkisesti paha olo. Luettuani tuon artikkelin ymmärsin, mitkä seikat ovat johtaneet näihin tunteisiin. Haluan teidän tietävän, miten hyvältä tuntuu, kun tietää, että joku ymmärtää ja että Jehova ja hänen järjestönsä välittävät niin paljon, että kirjoitetaan tällaisia rohkaisevia kirjoituksia.
Z. L., Yhdysvallat
Burn-out vaikutti osaltaan siihen, että luovuin Beetel-palveluksesta ja myöhemmin tienraivauksesta. Olin luopumaisillani vanhimman tehtävistä! Ymmärrän nyt, missä suhteissa en ole kommunikoinut riittävästi menneisyydessä. Olen edistynyt tuolla alueella, ja asenteeni on paljon parempi.
E. R., Yhdysvallat
Oli rohkaisevaa saada tietää, että toiset kristityt sananpalvelijat ovat kestäneet tämän ongelman ja voittaneet sen.
C. L., Sveitsi
Naimattomat äidit. Kiitos kirjoituksestanne ”Nuoret kysyvät: miten naimaton äiti voi selviytyä tilanteestaan parhaiten?” (8.10.1994). Myönnätte raskauden johtuvan väärinteosta. Mutta sen sijaan että jäisitte vatvomaan sitä ja saisitte tytön tuntemaan olonsa vieläkin huonommaksi, annatte käytännöllisiä ja hyödyllisiä ohjeita.
J. D., Yhdysvallat
Minusta tuli yksinhuoltaja kymmenen vuotta sitten. Jehovan ja kristittyjen vanhempieni avulla olen kuitenkin selviytynyt hyvin. Palvelin koulun jälkeen kuusi vuotta kokoaikaisena sananpalvelijana, ja menin naimisiin kristityn miehen kanssa, joka palvelee nykyään vanhimpana. Olen hyötynyt suuresti Jehovan armosta ja huomaavaisuudesta, ja voin kokemuksellani auttaa toisia.
A. M., Yhdysvallat
En pystynyt pidättelemään kyyneleitäni lukiessani tuota kirjoitusta. Olen kokenut juuri sellaisen tilanteen, jollaista kuvailitte. Nyt kun olen kristitty, olen onnellinen siitä, että voin kasvattaa tytärtäni viisaasti.
C. R. S., Brasilia
Kuorsaaminen. Kirjoituksessa ”Kuorsaatko sinä?” (8.9.1994) kerrottiin vaaroista, joita kuorsaamiseen saattaa liittyä. Annoitte kuitenkin ymmärtää, että jos joku on kova kuorsaamaan, hänellä on uniapnea. Ei välttämättä. Ihmisillä on taipumus alkaa kuorsata iän myötä. Se saattaa johtua myös allergiasta tai poskionteloiden vaivoista. Uniapneasta taas on todennäköisesti kyse silloin, kun kovaan kuorsaamiseen liittyy ajoittaisia hengityskatkoksia, joita seuraa huohottaminen tai puhiseminen, ja jos päiväaikaan ilmenee uneliaisuutta tai uupumusta.
C. S., Yhdysvallat
Arvostamme näitä tietoja ja olemme pahoillamme, jos kirjoituksestamme saattoi saada väärän kuvan. Lääketieteelliset lähteet ovat yhtä mieltä siitä, ettei kuorsaaminen ole epänormaalia. Kaikissa lääketieteellisissä ongelmatapauksissa on lääkärintutkimus välttämätön oikean hoitotavan määrittämiseksi. (Toimitus.)