Lukijoiden kirjeitä

Vaikeat lapset.  Tunsin syvää kiitollisuutta lukiessani 22. marraskuuta 1994 ilmestynyttä kirjoitussarjaa ”Miten ymmärtää vaikeaa lasta”. Pojallani on ADHD (tarkkaavaisuusylivilkkausoireyhtymä). Vuosia mietin, mitä sellaisia virheitä tein, joiden vuoksi minulla on niin vaikea poika. Tutkin Raamattua hänen kanssaan ja huolehdin kaikista hänen tarpeistaan, mutta joka päivä pelkäsin aamulla herättää hänet ja myöhemmin päivällä hakea hänet koulusta. Toivottavasti kirjoituksessa esitetyt tiedot auttavat kaikkia, jotka ovat tekemisissä ADHD-lasten kanssa.

E. W., Yhdysvallat

Minulla on hyvin vaikea kymmenvuotias poika. Olen toisinaan tuntenut itseni avuttomaksi, masentuneeksi, yksinäiseksi ja väärin ymmärretyksi. Oikein paljon kiitoksia siitä, että annoitte minulle toivoa – ja monia käytännöllisiä ehdotuksia.

H. S., Etelä-Afrikka

Itkin itkemistäni lukiessani näitä kirjoituksia. Pojallani on ADD (tarkkaavaisuusoireyhtymä). Tällaisten lasten elämä on todella kovaa. He ovat silti arvokkaita ja ansaitsevat sen, että heitä kunnioitetaan ja ennen kaikkea rakastetaan.

B. W., Yhdysvallat

Nämä kirjoitukset ovat auttaneet meitä molempia pääsemään eroon pätemättömyyden tunteistamme, joita vanhempina tunsimme. Hyvää tarkoittavat ystävät ovat vihjanneet, että poikani, jolla on ADHD-oireyhtymä, on hemmoteltu tai ”tarvitsee vain selkäsaunaa”. Nämä kirjoitukset voivat auttaa tällaisia ihmisiä ymmärtämään sitä ahdinkoa, jossa hyvin monet vanhemmat ovat.

T. G., Yhdysvallat

Olen 15-vuotias, ja minulla on ADHD. On hyvin lohduttavaa tietää, että Jehova ymmärtää ja voi auttaa meitä. Syön lääkkeitä, ja se auttaa paljon. Pystyn keskittymään paremmin koulutyöhön, kotitöihin ja Raamatun tutkimiseen. Arvostin noita kirjoituksia, koska osoititte niissä toisille, että tämä sairaus on todellinen, ei mikään oikku.

S. K., Yhdysvallat

Saimme puoli vuotta sitten tietää, että pojallamme on ADHD-oireyhtymä. Hän on kaksivuotias ja varsinainen tornado; hän ei pysty istumaan hiljaa kristillisissä kokouksissa, tönii toisia, juoksee ympäriinsä ja satuttaa jatkuvasti itsensä. Jotkut ovat pitäneet välimatkaa meihin, eivätkä edes hyvät ystävät osaa auttaa, vaan esittävät toisinaan loukkaavia huomautuksia. Kiitos siitä, että käsittelitte ongelmaa niin ymmärtäväisellä tavalla.

R. F., Saksa

Työpaikkojen luominen.  Kiitos kirjoituksesta ”Työpaikkoja luodaan kehitysmaissa” (22.10.1994). Käyn parhaillaan koulua ja suunnittelen ryhtyväni koulun päätyttyä tienraivaajaksi (kokoaikaiseksi evankelistaksi). Suurin ongelma tulee olemaan työn löytäminen. Olen tähän saakka halunnut istumatyötä, jossa minun ei tarvitsisi rasittaa itseäni fyysisesti, mutta häpesin itseäni saadessani tietää, että kehitysmaissa elävät kristityt veljeni tekevät mitä tahansa työtä, mitä he voivat. Aion nyt tehdä mitä tahansa työtä, joka tekee tienraivauksen minulle mahdolliseksi.

Y. T., Japani

1914.  Olen juuri lukenut kirjoitussarjanne ”1914 – laukaukset jotka yhä järkyttävät maailmaa” (8.11.1994). Haluaisin sanoa, etten ole koskaan lukenut näin selvästi ja yksinkertaisesti esitettyä tietoa näin kiistanalaisesta aiheesta. Maani kouluissa ei paneuduta syvällisesti maailmansotien historiaan, mutta tiedon hankkiminen tästä aiheesta auttaa suuresti ymmärtämään maailman tapahtumia.

W. S., Venezuela

Ristisanatehtävät.  Haluan kertoa, miten kovasti pidän ristisanatehtävistänne, erityisesti siitä, joka oli 8. joulukuuta 1994 ilmestyneessä numerossa. Ne kannustavat minua tutkimaan lisää Raamattua. Vihjeet esitetään tavalla, joka innostaa minua katsomaan viitteeksi laitetut raamatunkohdat – vaikka tietäisinkin jo vastauksen. Kiitos teille noista tervehenkisistä ja nautittavista ristisanatehtävistä!

D. S., Yhdysvallat