Seminaareja joiden tarkoitus on parantaa lääkäreiden ja Jehovan todistajien suhteita

JUMALAN laki kieltää kristittyjä ottamasta verta elimistöönsä millään tavalla (Apostolien teot 15:28, 29). Kuuliaisuus tälle laille on joskus synnyttänyt väärinkäsityksiä, jotka ovat johtaneet siihen, että terveysongelmista kärsiviltä kristityiltä on evätty saatavilla oleva, tehokas vaihtoehtoinen hoito.

Parantaakseen yhteisymmärrystä ja auttaakseen lääkäreitä antamaan veretöntä hoitoa Jehovan todistajat ovat kehittäneet hyödyllisen yhteyspalvelun. Jehovan todistajien hallintoelin on perustanut sairaalatietopalvelun (STP) Brooklyniin New Yorkiin valmentaakseen tehtävään valittuja Jehovan todistajien vanhimpia palvelemaan sairaalayhteyskomiteoissa (SYK). Lääketieteellistä tutkimustyötä on tehty, ja tulokset on julkaistu SYK:n seminaareissa. Tämä tieto esitetään vuorostaan lääkäreille ja sairaaloille. Lisäksi ristiriitojen välttämiseksi voidaan järjestää neuvottelutilaisuuksia toisten kokeneiden lääkärien kanssa.

Onko tämä ohjelma ollut menestyksellinen? Onko esitetyistä tiedoista ollut todella apua? Miten lääkärit ovat suhtautuneet niihin? Äskettäin pidettyyn SYK:n seminaariin osallistuneen lääkärin kertomus vaikutelmistaan on valaiseva ja rohkaiseva.

”Toivon, että nämä ajatukset osuisivat asian ytimeen ja niistä olisi teille hyötyä.

Ensiksikin haluan sanoa, että oli etu saada kutsu toiseen sairaalayhteyskomitean seminaariin, jonka vetivät Jehovan todistajien päätoimistosta New Yorkista tulleet sairaalatietopalvelun henkilökunnan jäsenet. Kokous ei ainoastaan täyttänyt odotuksiani vaan ylitti ne runsaasti. Puheenjohtajan avaussanat virittivät tämän kaksipäiväisen kokouksen tunnelman. Hän painotti sitä, että SYK ei ole ainoastaan koneisto, jonka avulla pyritään vastaamaan sairastuneiden todistajien tarpeisiin heidän ollessaan sairaalassa. Komitea suo kullanarvoisen mahdollisuuden oikoa monia Jehovan todistajia koskevia kuvitelmia, joita suurella yleisöllä sekä lääkäreillä, johtavilla lääkäreillä ja muilla terveydenhoitohenkilöstöön kuuluvilla yleensä on.

Monille heistä on hyvin valaisevaa saada tietää, että Jehovan todistajat eivät ole lainkaan Kristillinen tiede -liikkeen jäsenten kaltaisia lääketieteellisissä käsityksissään. Todistajat eivät vetoa ’oikeuteensa kuolla’ tai pyri marttyyriuteen. Verikysymys ei myöskään ole järjestön sanelema mielipide, vaan sen sijaan syvä henkilökohtainen vakaumus. Tällaiset paljastukset korostavat SYK:n koulutuksellisia päämääriä. Niin erikoiselta kuin se ehkä tuntuukin, jopa lääkäreitä voidaan tosiaan kouluttaa ja heillä on paljon oppimista verettömistä hoitovaihtoehdoista. Ihmettelen lakkaamatta tämän järjestelyn avulla kerätyn tiedon laajuutta ja syvällisyyttä. Suuri osa tästä tiedosta on minulle aivan varmasti uutta. Eikä SYK:n koulutustoiminta pääty tähän. Se ulottuu johtaviin lääkäreihin, sosiaalialalle ja jopa oikeusviranomaisiin.

Nämä komiteat näkevät tavattomasti vaivaa, kun ne etsivät apua tarjoavia lääkäreitä, jotka haluavat ottaa huomioon todistajien uskonkäsitykset, ottavat heihin yhteyttä ja luetteloivat heitä. SYK menee tietenkin lääkäriyhteisöä paljon pitemmälle rakentaessaan toimivia suhteita myös sairaaloiden, terveydenhuoltoalan työntekijöiden, lakimiesten ja tuomarien kanssa. Ehkä sen huomattavin sanoma on se, että Jehovan todistajat eivät ole fanaatikkoja vaan järkeviä ihmisiä ja että he vain pyytävät sopivia vaihtoehtoja verelle. – – Veren käytössä on merkittäviä vaaroja, ja SYK täyttää varmasti tehtävän paljastaa nämä vaarat ja tähdentää lääkärikunnalle veren ja verituotteiden mahdollisesti aiheuttamia riskejä.

Minua hämmästyttää jatkuvasti se tieto, jota SYK saa sairaalatietopalvelulta ja Vartiotorni-seuralta. Mutta kuten jokainen työmies todistaisi, oikeastaan mikä tahansa työ voidaan viedä päätökseen, jos sitä varten annetaan sopivat työkalut. – – Oli hyvin innostavaa kuulla niistä järjestelyistä, jotka on tehty, jotta käytännöllisesti katsoen mihin tahansa lääketieteelliseen hätätilanteeseen voidaan reagoida nopeasti ja tehokkaasti. Jokainen SYK:n jäsen on valmennettu hankkimaan keskeistä tietoa väestöstä, määrittämään nopeasti lääkäreiden ja sairaaloiden asenne sekä arvioimaan oikein tapauksen kiireellisyys ja se, onko olemassa vaara, että sairaala ryhtyy oikeudellisiin toimiin esimerkiksi hankkimalla oikeuden päätöksen verensiirron antamiseksi.

Tutkimme sitä, millä tavoilla todistajapotilaiden tarpeita ja tahtoa voidaan selvittää, miten toimia ei-uskovia sukulaisia kohtaan ja jopa miten vaihtaa lääkäriä tai siirtää potilas toiseen sairaalaan, jossa otetaan paremmin huomioon Jehovan todistajien tarpeet. SYK:n ja viestinten välistä vuorovaikutusta tähdennettiin ja siitä annettiin suuntaviivoja; jälleen pääpaino pantiin sille, että todistajat eivät kieltäydy kaikesta lääketieteellisestä hoidosta, vaan ainoastaan verestä. Karkeasti verrattuna tämä on sama asia kuin se, että harras katolilainen kieltäytyy abortista mutta ei kaikista leikkauksista.

Sairaalayhteyskomitean jäseniä on valmennettu käsittelemään monia yleisiä kysymyksiä, joita sekä sairaalat että lääkärit ja toisinaan todistajat itsekin herättävät. Kysymykset voivat koskea muun muassa immunoglobuliinien tai albumiinin hyväksymistä, kryopresipitaation käyttämistä tai sellaisia lääketieteellisiä menetelmiä kuin veren laimentamista, ekstrakorporeaalista verenkiertoa, ’cell-saveria’ tai hemodialyysiä.

Pidin oikeudellisia asioita koskevasta innostavasta keskustelusta, joka koski lain ymmärtämistä ja sen käyttämistä Jehovan todistajien ja heidän uskonnollisten käsitystensä puolustamiseksi. Ne oikeuden päätökset, jotka luovat perustan Jehovan todistajien lääketieteellisen itsemääräämisoikeuden puolustamiselle, synnyttävät melko innostavan keskustelun. Joistakuista sairaalayhteyskomitean työ voi tuntua liialliselta, jopa turhalta, mutta todellisuudessa tämä tukipalveluverkko on ehdottoman tärkeä. Näen päivittäin todistajapotilaita, joille sairaalaympäristö on vieras ja jotka eivät ehkä ole selvillä monista verettömistä hoitovaihtoehdoista. Lisäksi vain harvat voivat olla täysin selvillä niistä monista yhteistyöhaluisista lääkäreistä, jotka ovat tämän komitean tiedossa, tai niistä laillisista oikeuksista ja velvollisuuksista, joita meillä jokaisella on ja joita me kohtaamme etsiessämme veretöntä lääketieteellistä hoitoa.

Jos sallitte, poikkean hetkeksi pääasiasta antaakseni kiitosta STP:n ponnistelujen johdosta. Toimenpiteitä suorittavana sydänspesialistina minulla on vain vähän aikaa lukea niitä monia lehtiä, jotka liittyvät suoranaisesti omaan erikoisalaani, puhumattakaan vielä suuremmasta määrästä sisätautioppia käsitteleviä lehtiä. Olisi mahdoton tehtävä käydä läpi koko valtavaa määrää lääketieteellistä kirjallisuutta ja yrittää etsiä kuin neulaa heinäsuovasta sellaisia mainintoja, jotka voisivat kuvailla tarkasti joitakin hyvin spesifisiä ratkaisuja niihin ongelmiin, joita kohtaan hoitaessani potilaitani verettömästi. Jälleen kerran Seura tulee avukseni antamalla magneetin, jolla voin poimia olennaisen tutkimuksen neulan tuosta lääketieteellisten artikkelien heinäsuovasta.

Saan Brooklynista jatkuvasti ajantasaisia tietoja, minkä ansiosta olen selvillä kaikista niistä uusimmista hoitomenetelmistä, jotka saattavat vaikuttaa työhöni. Nämä tiedot ovat perusteellisempia ja vaikuttavampia kuin ne, joita saan minulle tutulla tavalla aikakauslehtien hakemistotietoja tarjoavan tietoliikennepalvelun kautta. Niinhän sen toki pitäisi ollakin, kun otetaan huomioon, mistä on kysymys.” (San Franciscon lahden alueella Kaliforniassa USA:ssa toimiva sydänspesialisti, tri Stephen E. Pope.)

[Tekstiruutu s. 20)

● Yhdysvalloissa on noin 18000 yhteistyöhaluista lääkäriä, jotka hoitavat Jehovan todistajia verettömästi. Suomessa heitä on runsaat 400 ja koko maailmassa 50000.

● Yhdysvalloissa on 45 sellaista sairaalaa, jotka ovat ilmoittautuneet verettömän hoidon ja kirurgian keskuksiksi. Koko maailmassa tällaisia sairaaloita on yhteensä 80.