Nämä kauniit perhosetko myrkyllisiä?

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN ETELÄ-AFRIKAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

OLETKO koskaan katsellut ihastuksissasi perhosta, joka liihotteli ohitsesi? Tekivätkö sen kauneus, kuviot ja värit sinuun vaikutuksen? Lennellessään kukasta kukkaan se näyttää siltä kuin se härnäisi ja kiusaisi sinua. Haluaisit kernaasti nähdä sen lähempää, ehkä jopa ottaa siitä valokuvan, mutta se ei tunnu koskaan pysähtyvän riittävän pitkäksi aikaa yhteen kukkaan – ja kaiken aikaa se räpyttää siipiään. Mutta tiesitkö, että joidenkin näistä ihastuttavista luomuksista uskotaan olevan myrkyllisiä?

Tarkastellaanpa näillä sivuilla näkyviä kahta perhosta: monarkkia (oikealla), jolla on isoissa siivissään mustaa ja oranssinruskeata, sekä valemonarkkia (yläpuolella), joka on muuten melkein samannäköinen kuin monarkki, paitsi että se on tavallisesti tätä pienempi. Mikä tekee niistä myrkyllisiä, ja mitä tarkoitusta se palvelee?

Perhoset, joita on yli 15000 lajia, käyvät läpi neljä kehitysvaihetta ennen kuin niistä tulee noita hentoja, siivekkäitä ihmeitä, joita näemme puutarhoissamme. Yksi niistä on toukkavaihe. Monarkin toukka elää myrkyllisellä käärmeenpistoyrttikasvilla, ja väitetään, että siksi siitä tulee ”todella myrkyllinen perhonen, mahdollisesti kuolettava mille tahansa linnulle, joka syö yhden tällaisen perhosen eikä oksenna sitä ulos”, kirjoittaa Tim Walker tiedelehdessä Science News. Myrkky on kardenolidia, sydänmyrkkyä. Mitä voidaan sanoa valemonarkista?

Walker toteaa: ”Yli sadan vuoden ajan oli yleisesti vallalla sellainen käsitys, että tämä siivekäs hyönteinen kätkee hyvin herkullisen ruumiin myrkyllisen monarkkiperhosen, Danaus plexippuksen, värien taakse.” Kuten näet valokuvista, näillä kahdella perhosella on hyvin samanlaiset kuviot, lukuun ottamatta valemonarkin takasiipien poikki kulkevaa mustaa juovaa. Sadan viime vuoden aikana kehitysopin kannattajat ovat uskoneet, että valemonarkki kehitti samanlaisen siipikuvion kuin on myrkyllisellä monarkilla välttääkseen lintujen hyökkäykset; nämä olivat oppineet pysymään erossa tästä vastenmielisen makuisesta perhosesta. Uskottiin, että jos valemonarkilla ei olisi tällaista ulkonäköä, linnut pitäisivät sitä herkullisena.

Mitä tutkijat ovat viime aikoina saaneet selville? Walker kirjoittaa: ”Uudet tutkimukset paljastavat kuitenkin, että valemonarkki on onnistuneesti pettänyt tiedemiehiä, ei lintuja. – – Kaksi eläintieteilijää on todistanut, että tarkkanäköisten lintujen suussa valemonarkki voi maistua aivan yhtä pahalta kuin myrkyllinen monarkki.” Mutta miksi valemonarkki on vastenmielisen makuinen, varsinkin kun sen toukka ei syö myrkyllisiä kasveja, vaan myrkytöntä pajua? Walker kirjoittaa: ”Se viittaa siihen, että valemonarkit tuottavat jollain tavalla omaa kemiallista suoja-ainetta.”

Todellisuudessa hyönteistieteen nykytila näyttää osoittavan, että asiantuntijoilla on vielä paljon oppimista ja että heidän pitäisi ehkä luottaa vähemmän yleisesti vallalla oleviin käsityksiinsä. Muuan kriitikko kirjoitti eräästä tuoreesta, monarkkiperhosia käsittelevästä kirjasta näin: ”Tämä merkittävä kirja osoittaa, että mitä enemmän opimme tuntemaan monarkkia, sitä vähemmän meillä on siitä varmoja ’tietoja’.”

Sen sijaan se, mitä Raamatussa todetaan, pitää paikkansa: ”Sinä, Jehova, niin, meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan kirkkauden ja kunnian ja voiman, koska sinä loit kaikki ja sinun tahdostasi ne olivat olemassa ja luotiin.” (Ilmestys 4:11.)

Ihmisellä on selvästikin vielä paljon oppimista kaikista maapallomme elämänmuodoista. Yksi täsmällisen tiedon hankkimisen pääasiallisista esteistä on se, että monet tiedemiehet kieltäytyvät tunnustamasta Luojan, Suunnittelijan olemassaoloa ja aktiivista osaa. Matemaattisen fysiikan professori Paul Davies kirjoitti teoksessaan The Mind of God: ”Ei ole epäilystäkään siitä, että monet tiedemiehet vastustavat kiihkeästi kaiken tyyppisiä metafyysisiä – – todisteluja. He halveksivat sellaista käsitystä, että saattaisi olla olemassa Jumala tai edes persoonaton luomiseen pohjautuva olemassaolon periaate tai syy, joka tukisi todellisuutta – – Henkilökohtaisesti en yhdy heidän halveksintaansa. – – En voi uskoa, että olemassaolomme tässä maailmankaikkeudessa on pelkkä kohtalon oikku, historiallinen sattuma, sattumanvarainen poikkeama suuressa kosmisessa draamassa.”

Psalmista Daavid kirjoitti: ”Hullu sanoo sydämessänsä: ’Ei ole Jumalaa’. Turmiollinen ja iljettävä on heidän menonsa.” Toisaalta viisas ihminen tunnustaa profeetta Jesajan tavoin nöyrästi Luojan olemassaolon: ”Näin sanoo Herra, joka on luonut taivaan – hän on Jumala – joka on valmistanut maan ja tehnyt sen; hän on sen vahvistanut, ei hän sitä autioksi luonut, asuttavaksi hän sen valmisti: Minä olen Herra, eikä toista ole.” (Psalmit 14:1; Jesaja 45:18.)

[Kuvat s. 16, 17]

Monarkki (yläpuolella), valemonarkki (sivulla 16). Merkittävä ero on valemonarkin takasiipien halki kulkeva musta juova. (Kuvat eivät ole luonnollista kokoa)