Lukijoiden kirjeitä

Avioero. Heti kaksivuotishääpäivämme jälkeen miehelläni oli suhde erään läheisen ystäväni kanssa. Kaksi vuotta myöhemmin hän jätti minut. Kun sitten näin 8. heinäkuuta 1993 päivätyn Herätkää!-lehden kannessa otsikon ”Avioero – ovi onnellisempaan elämään?”, olin kaikkea muuta kuin innostunut. Joskus minusta on vaikeaa tutkia aineistoa, jossa korostetaan perhe-elämää. Oli kuitenkin rohkaisevaa lukea, että lopulta ”syytön puoliso voi tällaisen tulikokeen jälkeen olla vahvempi ja elinvoimaisempi, eheä ihminen”. En voi sanoa itse olevani vielä sellainen, mutta edistyn koko ajan. Olen ollut erittäin masentunut. Muissa lehtenne numeroissa on kuitenkin ollut runsaasti aineistoa masennuksesta, mikä on auttanut seurakuntani vanhimpia tukemaan minua joinakin hyvin raskaina aikoina. Kiitos kaikesta siitä avusta, jota näiden lehtien kautta annatte.

D. P., Yhdysvallat

Uusperheet. Minun yksinkertaisesti täytyi kirjoittaa luettuani kirjoituksenne ”Neuvoja uusperheitten vanhemmille” (8.7.1993). Olen kymmenvuotias ja asun äitini kanssa. Isäni avioitui uudelleen, joten nyt minulla on äitipuoli. Kun luin, mitä toiset lapset ajattelivat isä- tai äitipuolestaan, huomasin heillä olevan juuri samanlaisia tunteita kuin minullakin! Olen iloinen, että yksi neuvoistanne oli varoa mustasukkaisuutta. Monesti pidän äitipuoltani kilpailijana. Isäni saa minut joskus tuntemaan, että hän rakastaa äitipuoltani paljon enemmän kuin on koskaan rakastanut minua. Toivon heidän lukevan tämän erinomaisen artikkelin ja ymmärtävän minua paremmin.

V. N., Yhdysvallat

Kuparikaivos. Luen lehtiänne silloin tällöin kiinnostuneena. Minua jäi kuitenkin ihmetyttämään artikkeli ”Suurin ihmisen tekemä kaivanto koko maailmassa” (8.3.1993). Miten voitte esittää tämän kuparikaivoksen niin myönteisessä valossa? Eikö Raamatussa sanota, että Jumala tulee tuhoamaan ne, jotka turmelevat maan?

H. Y., Englanti

Tiedämme hyvin, miten avolouhos vaikuttaa ympäristöön. Kirjoituksessamme kerrottiin tästä kuparikaivoksesta lähinnä kiinnostavana seikkana, eikä tarkoitus ollut kannattaa kaivosteollisuutta. Rehellisyyden nimessä on kuitenkin myönnettävä, että sähköteollisuus – itse asiassa ihmiskunta yleensäkin – on tullut riippuvaiseksi kuparista. Ja ylivoimaisesti suurin osa Yhdysvalloissa käytettävästä kuparista saadaan avolouhoksista. Olisi sen vuoksi epäoikeudenmukaista syyttää pelkästään kupariteollisuutta ympäristölle aiheutuvasta vahingosta. Tämä mutkikas tilanne valaisee jälleen sitä, että tarvitaan Jumalan valtakuntaa huolehtimaan maan asioista. (Toimitus.)

Unelmointi. Olen 11-vuotias ja haluan kiittää teitä unelmointia käsitelleistä ”Nuoret kysyvät” -kirjoituksista (8. ja 22.7.1993). Minulla oli tapana unelmoida olevani joku toinen, ja te olette auttaneet minua ymmärtämään, että minun tulisi työskennellä ollakseni pidetty, sen sijaan että vain unelmoisin olevani sellainen.

J. K., Yhdysvallat

Puhkesin kyyneliin luettuani nuo artikkelit. Suurin osa ajastani kului siihen, että unelmoin – tavallisesti kuuluisana olemisesta, pojista tai seksistä. Sitä tapahtui jopa kristillisissä kokouksissa. Unelmat olivat valtaamassa elämäni. Pysyttelin poissa perheeni ja ystävieni luota ja olin omissa oloissani huoneessani. Olin onneton ja häpesin itseäni. Nyt olen ottanut neuvonne sydämenasiakseni ja noudatan niitä. Joskus nuo kuvitelmat palaavat, mutta nyt täytän mieleni muilla asioilla tai puuhailen harrastusteni parissa, ja kuvitelmat kaikkoavat. Paljon kiitoksia.

T. P., Yhdysvallat