Lukijoiden kirjeitä

Kielteiset tunteet. Olen 12-vuotias tyttö, ja nautin todella kirjoitussarjasta ”Kielteiset tunteensa voi voittaa” (8.10.1992). Minulla on ollut ongelmia ystävieni ja koulutovereideni kanssa. Kaikki johtui pohjimmiltaan tavastani ajatella kielteisesti. Kirjoitukset opettivat minua katsomaan asioita myönteisemmin.

A. C., Italia

Koska olen kahden viime vuoden ajan saanut hoitoa moniin tunneperäisiin ja hormonitasapainoon liittyviin ongelmiin, tiedän kokemuksesta, että ehdotuksenne toimivat. Kaksi päivää sitten koin jälleen takaiskun ja halusin vain antaa periksi. Mieheni, joka jaksaa aina olla hyvin kärsivällinen, neuvoi minua lukemaan kirjoitukset uudelleen. Sain niistä kaiken sen rohkaisun, jota vain saatoin toivoa, ja ne antoivat minulle halun yrittää jälleen.

J. L., Englanti

Häpeää aiheuttavat vanhemmat. Kiitos kirjoituksestanne ”Nuoret kysyvät: Mitä jos vanhempani on aiheuttanut minulle häpeää?” (22.10.1992). Se rohkaisi minua suuresti. Hiljattain isäni kielsi minua menemästä kristillisiin kokouksiin. Luettuani kirjoituksenne ymmärsin kuitenkin, etten ole yksin tässä tilanteessa ja että voin luottaa Jehovan apuun.

K. L. R., Ranska

Isäni on toimeton kristitty. Äitini on erotettu seurakunnasta ja vastustaa totuutta. Kerran hän jätti minut yli 36 tunniksi ilman ruokaa, koska olin ollut saarnaamassa. Hän myös löi minua. Joskus itken vanhempieni hengellisen tilan vuoksi. Ette osaa siksi kuvitellakaan, kuinka paljon kirjoituksenne rohkaisi minua ja vahvisti uskoani. Olen lujasti päättänyt noudattaa Raamatun periaatteita.

E. J., Nigeria

Minunkin isäni on erotettu, ja monia sisaruksistani on ojennettu ja jotkut on erotettu. Toiset ovat luokitelleet minut samanlaiseksi kuin he, mutta nyt olen naimisissa ja takanani on ensimmäinen vuosi kokoaikaisessa evankelioimistyössä. On todellakin mahdollista osoittautua erilaiseksi.

D. R., Yhdysvallat

Tarkkailemme maailmaa. Kiitos ”Tarkkailemme maailmaa” -palstasta, jolla julkaisette lyhyitä uutisia. Elän siinä määrin suojattua ja ongelmatonta elämää, että minun täytyy toistuvasti muistuttaa itselleni näiden todella olevan viimeisiä päiviä. ”Tarkkailemme maailmaa” -palsta on auttanut minua suuresti vakuuttumaan siitä, kuinka kurja ja sairas tämä vanha maailma tosiaan on. Jatkattehan sen julkaisemista säännöllisesti.

M. G., Yhdysvallat

Kirje vanhemmille. Kirjoituksenne ”Kirje äidille ja isälle” (8.10.1992) sai kyyneleet nousemaan silmiini. Se auttoi minua tajuamaan, kuinka raskasta vanhemmilleni on ollut kasvattaa kahdeksaa lastaan. Ollessani nyt 42-vuotias olen siksi kirjoittanut oman kiitoskirjeeni äidilleni ja isälleni.

J. D., Yhdysvallat

Kirjoituksen lukeminen oli hyvin tuskallista, koska en itse saanut omilta vanhemmiltani mitään, mistä tuo nuori mies kertoi. Luettuani sen kuitenkin uudelleen tajusin, kuinka paljon taivaallinen Isämme on tehnyt minun ja monien muiden hyväksi. Hän on opettanut minulle rakkautta, ja aina tarvittaessa olen saanut häneltä kuritusta. Siten olen saanut vähän helpotusta kärsimyksiin, joita koin lapsuudessani.

C. A., Yhdysvallat