Pedofiilipappien uhrit puhuvat
”VIIME vuosikymmenen aikana on kirkolle ja siviiliviranomaisille ilmoitettu yhteensä noin 400 roomalaiskatolisesta papista, jotka ovat syyllistyneet lasten seksuaaliseen riistoon”, kerrotaan U.S.News & World Report -lehdessä. Yhdysvalloissa lähellä Chicagoa Illinoisin osavaltiossa järjestettiin äskettäin sellaisen riiston uhrien kokous. Monet heistä kertoivat avoimesti siitä, miten pedofiiliset papit olivat ottaneet heidät uhreikseen.
NCR-sanomalehdessä (National Catholic Reporter) huomautetaan kuitenkin, että puhujat julistivat toistuvasti erästä toistakin teemaa läpi kokouksen: ”Ensimmäinen väärinkäytös on seksuaalinen, toinen ja vieläkin tuskallisempi on psykologinen.” Tämä toinen väärinkäytös tapahtuu, kun kirkko kieltäytyy kuuntelemasta uhreja, ei ota heidän syytöksiään vakavasti ja näkee vaivaa vain suojellakseen väärin tekeviä pappeja. NCR:ssä kerrotaan: ”Joko oikeudenmukaisesti tai epäoikeudenmukaisesti katolisen papiston esitettiin kuuluvan turmeltuneeseen ja harhaan johdettuun ryhmään, joka on enemmän kiinnostunut omien etujensa ja valtansa säilyttämisestä kuin maallikkojen tarpeiden palvelemisesta.” Monet puhujat vertasivat pahaenteisesti tilannetta uskonpuhdistukseen, joka jakoi kirkon totaalisesti 1500-luvulla.
Richard Sipe on entinen pappi, josta tuli psykoterapeutti ja katolisen papiston seksuaalisten väärinkäytösten asiantuntija. Hänen mukaansa tämän ongelman kieltäminen järjestötasolla paljastaa ”syvän, järkyttävän törkeän ja tietoisen sekaantumisen tähän ongelmaan.” Hän lisäsi: ”Kirkko tietää ja on pitkään tiennyt paljonkin pappiensa seksuaalisesta aktiivisuudesta. Se on katsonut pappiensa seksuaalisten tapojen laajaa kirjoa läpi sormiensa, suvainnut ja peitellyt sitä sekä yksinkertaisesti valehdellut siitä.”
Ei ole siksi mikään ihme, että monet riiston uhrit ovat haastaneet kirkon oikeuteen. NCR:ssä lainataan erästä asianajajaa, joka on erikoistunut näihin tapauksiin; hän sanoo, että joka ikisessä Yhdysvaltain 188 hiippakunnassa on vireillä pedofiilipappeja koskevia oikeusjuttuja. Hän kertoo, että oikeusistuinten ulkopuolella sovitut korvaukset ovat nousseet jopa 300000 dollariin tapaukselta. U.S.News & World Report -lehdessä sanotaan, että nämä oikeudenkäynnit ovat jo maksaneet kirkolle 400 miljoonaa dollaria; summa voisi nousta nopeasti miljardiin dollariin vuoteen 2000 mennessä. Lisäksi eräs kanadalainen tietotoimisto kertoi äskettäin, että 2000 lapsuudenaikaisen riiston uhria Québecin 22:sta kirkon orpokodista ja mielenterveyslaitoksesta on haastanut kuusi uskonnollista yhteisöä oikeuteen ja vaatii 1,4 miljardin dollarin vahingonkorvauksia.
On kuitenkin kiinnostavaa, että edellä mainittu asianajaja, joka edustaa 150:tä pedofiilipappien uhria 23 osavaltiossa, sanoo, että hän ei ole vielä koskaan tavannut asiakasta, joka olisi kärkkäästi vienyt asian oikeuteen. Jokainen yritti ensin saada oikeutta ”kirkon hengellisiltä paimenilta”. NCR:ssä sanotaan lopuksi: ”Näyttää siltä, että uhrit eivät heti mene oikeuteen; sitä mahdollisuutta käytetään vasta sitten kun mikään muu ei enää auta.”