Lukijoiden kirjeitä

Kuolevien auttaminen. Kiitos ”kuolevien auttamista” käsitelleistä kirjoituksista. (22.10.1991) Sisarellani oli aivokasvain, ja lääkäri sanoi meille, että he voisivat joko pitkittää hänen elämäänsä [eräiden poikkeuksellisten lääketieteen keinojen avulla] tai antaa sairauden edetä väistämättömään loppuunsa. Päätöksenteko oli vaikeaa, mutta lopulta valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon. Hänen kuolemansa jälkeen minusta alkoi kuitenkin tuntua siltä kuin olisimme tehneet syntiä. Tunsin siksi itseni hyvin helpottuneeksi luettuani nuo kirjoitukset. Paljon kiitoksia antamastanne lohdutuksesta ja oikeaan aikaan tulleesta avusta!

A. L. M. A., Brasilia

Perhe arvoonsa. Halusimme vain ilmaista arvostuksemme ihastuttavasti laaditusta kirjoitussarjasta ”Perhe arvoonsa ennen kuin on liian myöhäistä”. (22.9.1991) Koska meistä on äskettäin tullut suloisen poikavauvan vanhempia, pidimme siitä, että eri puolilla maailmaa asuvat vanhemmat kertoivat henkilökohtaisesti lastenkasvatuksesta. Toivomme ja rukoilemme, että myös me voisimme kasvattaa poikamme ”Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa”. – Efesolaisille 6:4.

R. S. ja J. L. S., Yhdysvallat

Olen jo jonkin aikaa halunnut kertoa teille, miten paljon arvostan kirjoituksianne. Mutta luettuani numeron, jossa käsiteltiin perhesiteiden lujittamista, minun oli aivan pakko kirjoittaa kiittääkseni teitä. Synnytin muutama kuukausi sitten ja tulemme mieheni kanssa ponnistelemaan kaikin tavoin soveltaaksemme näitä ehdotuksia.

S. D., Italia

Lukeminen. Olen nuori ja pidän lukemisesta hyvin paljon. En kuitenkaan aina ymmärrä lukemaani ja minulla on taipumus jättää väliin vaikeat sanat. Kirjoitus ”Laajenna näköpiiriäsi lukemalla” (22.7.1991) auttoi minua edistymään tässä.

A. R. B., Brasilia

Vuosien ajan olen yrittänyt lukea jokaisen Vartiotorni- ja Herätkää!-lehden numeron onnistumatta siinä kuitenkaan siitä huolimatta, että olen sisällyttänyt niiden lukemisen aikatauluuni. Kirjoituksenne auttoi minua oivaltamaan, että ongelmani oli huonot lukutottumukset. Arvostan annettuja ehdotuksia lukemisen taitojeni parantamiseksi.

A. K. F. M., Brasilia

Sairaalat. Sallittehan, että lausun ajatukseni kirjoitussarjasta ”Olet sairaalassa – mitä teet?”. (8.3.1991) Viime vuonna olin sairaalassa neljä kertaa. Tunsin olleeni suojaton ja vailla turvaa. Jos kysyin omasta terveydentilastani, hoitomenetelmistä ja lääkkeiden sivuvaikutuksista, lääkärini pitivät sitä epäluottamuslauseena. Heillä oli jopa tapana sanoa: ’Ei sinun ole pakko olla täällä. Voit lähteä kotiin.’

R. A., Tšekkoslovakia

Potilaan oikeuksien periaatetta ei hyväksytä kaikkialla maailmassa, joskin tällaiset oikeudet ovat yleistymässä nopeasti. Jehovan todistajien ylläpitämät sairaalayhteyskomiteat ovat jo menestyneet hyvin lääkäreiden kanssa yhteistyöhön pääsemisessä. Mutta siellä missä potilaiden oikeuksia ei vielä kunnioiteta, yksilöt voivat kenties parantaa asemaansa kehittämällä yhteistoiminnallisen ja ymmärtäväisen suhteen lääkärinsä kanssa ennen kuin sairaalahoito tulee välttämättömäksi. Kristityn on myös viisasta olla ystävällinen ja kunnioittava ollessaan tekemisissä lääkäreiden kanssa. – Toimitus.

Ahdistelun välttäminen. Arvostin kirjoitusta ”Nuoret kysyvät: Miten saan hänet jättämään itseni rauhaan?”. (22.5.1991) Vaikka kirjoitus julkaistiinkin pääasiassa tyttöjä varten, me pojat voimme myös oppia siitä jotakin. Äskettäin eräs tyttö aiheutti minulle samanlaisen ongelman houkutellessaan minua vaarantamaan ystävyyteni Jumalan kanssa! Kirjoituksenne tuli juuri oikeaan aikaan ja auttoi minua selviytymään tilanteesta.

E. K. O., Ghana

Katso ”Herätkää!”-lehden 8.10.1991 numeroa, jossa on erityisiä ohjeita tällaisia tilanteita kohtaaville pojille. – Toimitus.