Papiston ”seksuaalikriisi”

”SEKSUAALIKRIISI raastaa katolisen kirkon keskushermostoa”, esittää Jason Berry, Louisianassa Yhdysvalloissa asuva kirjailija, joka sai katolisen lehdistöseuran palkinnon pedofiliaa eli lasten seksuaalista hyväksikäyttöä käsitelleestä kirjoituksestaan National Catholic Reporter -lehdessä. Berry puhui edelleen pappien kieroutuneista lapsiin kohdistuneista seksuaalisista toimista The Washington Post -lehdessä:

”Vuodesta 1985 lähtien on ympäri Yhdysvaltoja ja Kanadaa kirjattu kymmenittäin pappeja koskevia pedofiliatapauksia. Sen johdosta Yhdysvaltain hiippakunnat ovat menettäneet uskomattomia summia oikeusjutuissa, eivätkä tällaiset asiat kuulu vakuutusturvan piiriin. Näiden muutosten ohella on julkaistu lukuisia raportteja siitä, että Yhdysvaltain papeista 10–20 prosenttia saattaa olla aktiivisia homoseksualisteja.”

Rhode Islandin osavaltiossa ilmestyvä The Providence Sunday Journal -lehti kertoo: ”29 osavaltiossa – – ovat katolisten pappien harrastaman seksuaalisen hyväksikäytön uhrit esittäneet piispoille vahingonkorvausvaatimuksia, ja kirkko on tähän mennessä maksanut tuomioistuinten langettamina ja muuten sovittuina korvauksina ainakin 60 miljoonaa dollaria.” Muuan louisianalainen pappi myönsi ahdistelleensa 35 poikaa, ja hänet tuomittiin vankilaan 20 vuodeksi, vaikka lehden mukaan oli selvää, että hän ”oli maannut väkisin ainakin 75 lasta 10 vuoden aikana”. Ja muuan Rhode Islandin pappi myönsi syyllistyneensä 26 eri kertaa nuorten poikien seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

Erään New Yorkin kaupungissa toimivan karanneiden nuorten suojakodin asioita tutkittaessa paljastui, että sen johtajana toiminut pappi oli syyllistynyt seksuaalisiin väärinkäytöksiin useiden nuorten miesten ja poikien kanssa. Ja Atlantan roomalaiskatolinen arkkipiispa erosi tunnustettuaan, että hän oli harrastanut sukupuolisuhteita kahden vuoden ajan erään naimattoman äidin kanssa.

Yhdysvaltain katolinen piispainkokous sai ”katastrofiraportin” pappien pedofiliaoikeudenkäynneistä. Journal-lehden mukaan tuo 100-sivuinen raportti ”esitti huolellisen suunnitelman kirkon korvausvelvollisuuden rajoittamiseksi siviilijutuissa yhteen miljardiin dollariin, mikä perustui 30:een käynnissä olevaan oikeusjuttuun”. Oikeusjutut olivat panneet vireille asianosaisten lasten katoliset vanhemmat. Lisäksi psykiatrit, jotka hoitavat näiden rikosten nuoria uhreja, kertovat, että näiden toipuminen voi olla hyvin hidasta ja usein jopa mahdotonta.

Jumalan sana puhuu sellaisista ”häpeällisistä sukupuolisista himoista”, joissa miehet ”syttyivät kiihkeästi himossaan toisiinsa, miespuoliset miespuolisiin, suorittaen sitä, mikä on rivoa”, ja se lisää, että ”sellaisten harjoittajat ansaitsevat kuoleman”. – Roomalaisille 1:26, 27, 32; ks. myös 1. Korinttolaisille  6:9, 10.

Epäilemättä ongelma johtuu paljolti epäraamatullisen selibaatin noudattamisesta, jossa kielletään pappeja menemästä naimisiin. Kuitenkin Raamattu, Jumalan sana, sanoo selvästi, että kristityt sananjulistajat voivat mennä naimisiin. Raamatun katolinen Doyay-käännös sanoo: ’Piispan tulee siis olla – – yhden vaimon mies.’ (1. Timoteukselle 3:2) Se sanoo myös, että ’naimisiin menemisen kieltäminen’ on osoitus siitä, että ”jotkut luopuvat uskosta ja noudattavat hairahduksen henkiä ja paholaisten oppeja”. – 1. Timoteukselle 4:1–3.