Potilaiden oikeuksia lisäävä päätös

”ON JO kauan tunnustettu kirjoittamattomaksi laiksi, että ihmisellä on oikeus hallita omaa ruumistaan”, sanoi Kanadassa sijaitsevan Ontarion muutoksenhakutuomioistuimen tuomari Sydney Robins. Mutta miksi tämä kysymys alun alkaen tuli esiin?

Vuonna 1979 kanadalainen Quebecissä asuva Maletten pariskunta joutui auto-onnettomuuteen, jossa aviomies kuoli ja vaimo loukkaantui vakavasti ja menetti tajuntansa. Kun vaimo kiidätettiin sairaalaan, huomattiin, että hänellä oli mukanaan allekirjoitettu Ohje lääkärinhoidosta -kortti, jossa selvästi kiellettiin verensiirrot erityisin uskonnollisin perustein. (Verensiirtoihin liittyy myös terveydellisiä vaaroja.) Pitäessään hänen tilaansa kriittisenä häntä hoitanut lääkäri ei välittänyt noista ohjeista, vaan otti vastuulleen antaa verta. Niinpä rouva Malette haastoi lääkärin ja sairaalan oikeuteen väkivaltaisuudesta, pahoinpitelystä ja uskonnollisesta syrjinnästä. Oikeus tuomitsi hänet saamaan 20000 dollaria korvauksia. Asiassa valitettiin Ontarion ylimpään tuomioistuimeen, muutoksenhakutuomioistuimeen.

Yksi usein toistuva peruste muutoksenhakutuomioistuimen rouva Maletten hyväksi tekemässä päätöksessä oli:

”Oikeus kieltäytyä hoidosta kuuluu luonnollisena osana potilaan ylimpään määräysvaltaan omaan ruumiiseensa nähden. – – Onpa elämä kuinka pyhää tahansa, terveen yhteiskunnallisen mielipiteen mukaan joitakin seikkoja elämässä pidetään aivan oikein tärkeämpinä kuin itse elämää. Tällaiset ylevät ja kunniakkaat perustelut ovat jo kauan sitten vakiintuneet yhteiskunnassa, liittyvätpä ne isänmaallisuuteen sodassa, – – aviopuolison, pojan tai tyttären elämän suojelemiseen – –. Lääkärinhoidosta kieltäytyminen uskonnollisin perustein on yksi tällainen arvo.”

Muutoksenhakutuomioistuimen lausunnossa todettiin edelleen: ”Onpa lääkärin mielipide mikä tahansa, potilaalla on lopullinen päätösvalta siitä, annetaanko hoitoa vai ei. – – Jos lääkäri jatkaisi hoidon antamista silloin, kun sitä ei hyväksytä, hän olisi juridisesti vastuussa toimimisesta ilman valtuuksia. – – Lääkäri ei voi mielensä mukaan jättää huomiotta potilaan etukäteen esittämiä ohjeita [esimerkiksi Jehovan todistajilla olevaa Ohje lääkärinhoidosta -korttia] sen enempää kuin hän voisi vapaasti jättää huomiotta itse hätätilanteessa annettuja ohjeita.” Tuomioistuin lisäsi, että ”veren antaminen jollekulle Jehovan todistajalle vastoin hänen siitä esittämiään selviä ohjeita – – loukkaisi hänen oikeuttaan hallita omaa ruumistaan ja ilmaisisi halveksuntaa niitä uskonnollisia arvoja kohtaan, joiden mukaan hän haluaa elää”.

Muutoksenhakutuomioistuimen tuomari esitti sitten voimakkaan lausunnon sitä lääkäriä vastaan, joka oli väittänyt kortin olleen arvoton tässä hätätilanteessa. ”En ole yhtä mieltä siitä – –, että Jehovan todistajien kortti ei ole muuta kuin merkityksetön paperinpala. – – Jehovan todistajien kortissa esitetyt ohjeet rajoittivat sitovasti sitä hoitoa, jota rouva Malettelle voitiin antaa hätätapauksessa, ja sulkivat verensiirrot pois kokonaan. – – On selvästikin tarkoitus, että hänen kirjallinen tiedonantonsa ilmaisee hänen toiveensa silloin, kun hän ei pysty itse puhumaan.”

Lopuksi tuomari esitti sen johdonmukaisen päätelmän, että kun Jehovan todistajat kieltäytyvät verensiirroista, ”heidän täytyy ottaa kannettavakseen päätöksensä seuraukset. Ei heidän eikä heistä riippuvaisten henkilöiden voida kuulla myöhemmin sanovan, ettei kortti kuvastanut heidän todellisia toiveitaan.”