Lukijoiden kirjeitä

Astma. Sydämelliset kiitokset astmaa käsittelevästä kirjoituksesta. (22.3.1990) Te todella onnistuitte kuvailemaan tämän monimutkaisen sairauden yksinkertaisin ja ymmärrettävin sanoin. Olen parhaillaan poikani kanssa klinikalla, jolla hänen astmaansa tutkitaan erilaisin testein. Hänen astmansa tuntuu johtuvan allergisuudesta joillekin ruoka-aineille, pölylle ja punkeille. Kaikki, mitä saamme täällä tietää, on sopusoinnussa artikkelinne kanssa.

M. S., Saksan liittotasavalta

Kaste. Kiitos oikein paljon kirjoituksesta ”Nuoret kysyvät: Pitäisikö minun mennä kasteelle?” (22.3.1990) Olin juuri edellisenä iltana ennen kuin sain tämän lehden, rukoillut apua saadakseni tietää, olenko valmis menemään kasteelle. Kirjoituksessa ilmaistiin juuri se, miltä minusta tuntui. Odotan innokkaasti kastepäivääni.

A. S., Yhdysvallat

Kirjoituksessanne ”Nuoret kysyvät: Olenko valmis menemään kasteelle?” (8.4.1990) sanoitte, että ’ehkä kaikkein ratkaisevin kysymys liittyy suhteeseesi Jumalaan’. Asia on juuri näin! Kun minut kastettiin 14-vuotiaana, minulla ei ollut läheistä henkilökohtaista suhdetta Jehovaan. Nyt tiedän, mitä se merkitsee, että minulla on läheinen suhde Jumalaan. Se todella on avainkysymys.

J. R., Yhdysvallat

Kirjoitus auttoi minua suuresti; niin paljon, että aion mennä kasteelle seuraavassa Jehovan todistajien kierroskonventissa. On todella mahtavaa, miten osaatte katsoa asioita nuoren kannalta.

K. M., Saksan liittotasavalta

LED-tauti. En ole Jehovan todistaja, mutta minun täytyy onnitella teitä vuoden 1990 toukokuun 8. päivän numerostanne, jossa oli kirjoituksia saastumisesta sekä suurenmoinen kertomus LED-taudista. Olen itse kärsinyt LED-taudista 14 vuotta. Lukiessani Robinin tarinaa minusta tuntui kuin olisin elänyt oman elämäni uudestaan. Hänellä oli hyvin myönteinen elämänasenne, ja se on jotakin sellaista, mikä kaikkien LED-tautia sairastavien pitäisi pyrkiä hankkimaan.

Y. M. B., Englanti

Rohkaistun suuresti lukiessani niistä monista kristityistä veljistä ja sisarista, jotka päivä toisensa jälkeen turvaavat Jehovaan voidakseen kestää sairauksiaan. Melko äskettäin olen alkanut kärsiä jalkasärystä (joka johtuu lantion luuniveltulehduksesta), enkä pysty seisomaan jaloillani tuntia kauempaa. Mutta Jehovan armon ansiosta pystyn jatkamaan palvelemista koko ajallani. Robinin kertomus osoitti, miten Jehova huolehtii jokaisen meidän tarpeistamme.

H. A., Japani

Riitelevät vanhemmat. Kirjoituksessanne ”Nuoret kysyvät: Mitä minun pitäisi tehdä, kun vanhempani riitelevät?” (8.12.1989) ehdotitte, että vanhempien riidellessä nuori yksinkertaisesti poistuisi ja menisi omaan huoneeseensa. Minusta tämä on riskialtista ja vaarallista. Jos lähtisin taistelunäyttämöltä, aggressiivinen isäni voisi tappaa äitini! Sen vuoksi minusta on aina hyvä olla paikalla erottamassa heidät, kun he riitelevät.

P. M. E., Nigeria

Kirjoituksen alaviitteessä sanottiin: ”Emme tarkoita tässä tilanteita, joissa karkea isä uhkaa perheenjäseniä väkivallalla.” Olosuhteet vaihtelevat ja nuorella voi olla aivan hyvä syy olla huolissaan toisen vanhempansa turvallisuudesta. Niinpä alaviitteessä jatkettiin: ”Tällaisissa tapauksissa perheenjäsenten voi olla pakko hankkia ulkopuolista apua suojellakseen itseään fyysiseltä vahingolta.” – Toimitus.