Sodan kauhujen puolusteleminen

YHDYSVALTAIN lääkäriliiton lehti JAMA (Journal of the American Medical Association) kuvaili vuonna 1988 eräässä numerossaan sotaa ”1900-luvun hirvittävimmäksi vitsaukseksi”. On arvioitu, että 1900-luvulla on tähän mennessä sodissa kuollut 90 miljoonaa ihmistä. Entisaikoina sotien uhreista noin 50 prosenttia oli siviilihenkilöitä, mutta tuo osuus on noussut jyrkästi. 1970-luvulle tultaessa siviiliuhrien määrän sanottiin olevan 73 prosenttia kuolleista, ja 1980-luvun alussa 85 prosenttia.

Miten ihmiset voivat puolustella sellaista siviilien joukkomurhaa? Samalla tavalla kuin ensimmäiset amerikkalaiset puolustelivat orjuutta. Oppikirjassa The Sociology of Social Problems sanotaan: ”Sanonta ’kaikki ihmiset on luotu samanlaisiksi’ ei koskenut neekereitä, sillä he olivat ’omaisuutta’, eivät ihmisiä.” JAMA-lehden kirjoitus mainitsi samansuuntaisesti, että kansakunnat kieltävät ”uhrien täyden ihmisarvon ja käyttävät heistä puhuessaan vain yksipuolisia nimityksiä, joiden perusteella heidän väitetään uhkaavan kansakunnan suvereenisuutta: miestä ei kutsuta enää mieheksi, isäksi, halonhakkaajaksi tai pienviljelijäksi, vaan porvariksi; naista ei sanota enää naiseksi, opiskelijaksi, tyttäreksi tai runoilijaksi, vaan marxilaiseksi”.

Papiston tukema kansalliskiihkoilu on suurelta osalta syyllinen kammottavaan teurastukseen, kuten katolinen historioitsija E. I. Watkin tunnustaa: ”Olipa virallinen teoria mikä tahansa, käytännössä katolisten piispojen johtava periaate on ollut sodan aikana: ’minun maani on aina oikeassa’. – – Kun on ollut kyse sotaisasta kansalliskiihkosta, he ovat toimineet keisarin puhetorvena.”

[Kuvan lähdemerkintä s. 31]

USA:n armeija