Milloin sika ei ole sika?

VASTAUS liittyy kolekystokiniini-nimiseen aineeseen. Se on hormoni, jota siat tuottavat syödessään. Kun niiden maha on täynnä, kolekystokiniini antaa niiden aivoille merkin, josta sika tietää lopettaa syömisensä. Lehmät, lampaat ja muut karjaeläimet voivat syödä itsensä niin täyteen, että jalat pettävät niiden alta, mutta paljon parjatut siat tietävät rajansa. Sikalanpitäjien mielestä tästä on heille selvää taloudellista haittaa.

Asian johdosta on jo tehty jotakin, sillä talouslehti The Wall Street Journal tietää kertoa seuraavaa: ”Eräässä [USA:n] maatalousministeriön tutkimuksessa tiedemiehet keksivät, että he voivat estää tämän hormonin erittymisen antamalla sioille rokotetta, joka muuttaa niiden ruokahalun kyltymättömäksi, jolloin siasta tulee todella sika. Vajaassa kolmessa kuukaudessa söivät rokotetta saaneet siat keskimäärin kymmenen kiloa enemmän maissia ja soijajauhoja ja lihoivat keskimäärin viisi kiloa enemmän kuin ne samoissa karsinoissa olleet siat, joita ei ollut rokotettu.”

”Kaikki eläimet tuottavat kolekystokiniiniä vaihtelevassa määrin”, meille kerrotaan. Sitä syntyy myös ihmisissä, ja parhaillaan tutkitaan, voitaisiinko sen eritystä lisäämällä auttaa hillittömän voimakkaasta ruokahalusta kärsiviä. Lehden raportin mukaan tällaisilla ihmisillä ”on kolekystokiniinin eritys vähentynyt jyrkästi ja kylläisyyspiste noussut epätavallisen korkealle”. Siinä todetaan myös, että ”kolekystokiniinin erityksen vähentyminen voi olla ennemmin seurausta ruokailutottumusten häiriintymisestä kuin olla syynä ruokailutottumusten häiriintymiseen”. Ihmisaivojen hypotalamuksessa arvellaan olevan kaksi syömistä säätelevää aluetta, joita kutsutaan nälkä- ja kylläisyysalueiksi. Pitkään jatkuva ylensyönti voi kuitenkin aiheuttaa häiriöitä näiden säätelyalueitten toiminnalle. Ratkaisu tähän löytyy Galatalaiskirjeen 5:22, 23:sta, jossa sanotaan: ”Hengen hedelmä on – – itsehillintä.”