Pehmeät korallit – meren kukkaeläimiä

MITÄ ajattelet, kun kuulet sanan koralli?

Ehkä ajattelet sen olevan perusrakennusainetta, josta monet trooppiset saaret ja hiekkarannat muodostuvat. Karibianmeren alueella asuvien talot on ehkä rakennettu koralliharkoista, jotka on hakattu maasta. Tai ehkä mieleesi tulee suosittu, jalokorallista valmistettu koru. Epäilemättä tämäntyyppiseen koralliin Sananlaskujen kirjoittaja viittasi kuvaillessaan, kuinka arvokas kelpo vaimo on aviomiehelleen. – Sananlaskut 31:10 (”helmiä” = ”koralleja”, UM).

Yksittäinen korallieläin, polyyppi, aloittaa elämänsä pienenä solurykelmänä, jonka emopolyyppi työntää ulos ja jota merivirrat kuljettavat mukanaan, kunnes se saapuu sopivaan paikkaan, johon se voi kiinnittyä pysyvästi. Kivikorallin tukiranko alkaa muodostua pian sen jälkeen, kun planula-toukka kiinnittyy kovaan pohjaan ja alkaa erittää kalsiumkarbonaattia muodostaakseen kovaa, kivistä ulkoista tukirankoa. Tällaiset korallit kasvavat jopa 10 senttimetrin vuotuisella kasvunopeudella.

Mutta oletko koskaan ajatellut korallin olevan kuin pehmyt, hento kukka? On olemassa useita erilaisia kalkkisulkakoralleja, joista osaa on kutsuttu ”kukkaeläimiksi” niiden vaihtelevien muotojen ja värien vuoksi. Myös kalkkisulkakorallit aloittavat elämänsä uivina toukkina, mutta erittävät harvemmin suuria kalsiumkarbonaattitukirankoja. Pehmeät ja puumaiset kalkkisulkakorallit voivat siksi kasvaa nopeammin kuin kivikorallit, mutta ne eivät ole läheskään niin kestäviä.

Yhdellä tällaisella kalkkisulkakorallilla on suuri, kumimainen, puumainen varsi, ja se muistuttaa kaunista kukkaa, vaikka koralli onkin eläin eikä kasvi. Puukorallin tukena ovat vain pienet neulankaltaiset kalsiittipiikit (jotka muistuttavat viipaloituja manteleita) ja veden hydraulinen paine sen varren hyytelömäisen kudoksen sisällä. Nämä korallit imevät itseensä merivettä antaakseen muodon runkokunnalleen samaan tapaan kuin kuuma ilma täyttää kuumailmapallot, mutta vedenpaine ei ole suuri eikä vesi ole kuumaa. Paine on kuitenkin yhdessä ympäröivän veden vaikutuksen kanssa riittävä tukemaan vartta ja sen haaroja. Rakenteensa vuoksi tämä korallilaji kasvaa harvoin yli metrin korkuiseksi ja suosii laguuneja ja valtameren tyyniä alueita.

Täyttyneinä puunkaltaiseen muotoonsa nämä puukorallit ovat hyvin kauniita ja tuovat tarkkailijan mieleen ihastuttavan monivärisen kukkapuutarhan, joka on täynnä hentoja kukintoja. Niiden läpikuultavat tai -näkyvät varret ilahduttavat silmää, kun ne vangitsevat ympäröivän veden valon ja värin tukihaarojen polyyppien ollessa valkoisia, keltaisia, kullanvärisiä, vaalean-, kirkkaan- tai purppuranpunaisia.

Toisentyyppinen kalkkisulkakoralli on eräs nahkakoralli. Se muistuttaa suuresti päivänkakkaraa. Tästä nahkakorallista on useita muunnoksia, ja ne tunnistetaan polyypin suuaukkoa ympäröivien ”terälehtien” (lonkeroiden) määrästä.

Nämä hennon valkoiset tai kullanruskean ja valkoisen kirjavat korallit eivät ole niin värikkäitä kuin puukorallit, mutta koralliriutalla on ihastuttava katsella niiden kokoa, muotoa ja pitkiä varsia. Yhdyskunta saattaa kasvaa 4–6 metrin levyiseksi, ja sukeltaja voi saada sen vaikutelman, että hän tarkkailee kumpuilevia kukkuloita peittävää päivänkakkarapeltoa. Merivirrat liikuttelevat polyyppejä, ja saavat ne huojumaan kevyesti veden liikkeen kanssa samassa tahdissa, mistä tulee sellainen harhakuva, että tuuli liikuttelisi päivänkakkaroita.

Yksi sukeltajien suosikkikorallityypeistä on meriviuhka. Täysin kehittynyt meriviuhka on tavattoman kaunis, majesteettinen koralliyhdyskunta. Meriviuhka on läheistä sukua kalkkisulkakoralleille, mutta rakenteensa vuoksi sen sanotaan kuuluvan ”sarveiskoralleihin”. Tämäntyyppisessä korallissa polyypit ovat pehmeässä kudoskerroksessa, joka ympäröi sisäistä, puumaista runkoa. Tämä runko sisältää gorgoniinia, keratiinin kaltaista valkuaisainetta. Eläimet käyttävät keratiinia muun muassa kynsien, karvojen sekä sorkkien ja kavioiden valmistuksessa.

Näiden meriviuhkojen runko on usein hyvin paksu, vahva ja jäykkä. Haarat ovat kärkiosastaan taipuisampia, ja ne aaltoilevat sirosti voimakkaissa virroissa, jotka tuovat niille ravinnoksi pieniä eliöitä.

Meriviuhka vaihtelee väriltään ruskeasta, kullanvärisestä ja oranssista purppuran- ja loistavan punaiseen. Se on erityisen kaunis silloin, kun hauraannäköiset polyypit tulevat esiin ruokailemaan ja peittävät kokonaan sen oksat viehkeillä, höyhenen kaltaisilla lonkeroillaan.

Kun ajatellaan koralleja, täytyy ottaa huomioon, etteivät kaikki korallit ole arvokkaita tai käyttökelpoisia rakennusaineeksi, mutta kaikki korallit ovat kauniita. Näin meille jälleen kerran avautuu tilaisuus ajatella luomakunnassa löytyvää elämän moninaisuutta ja kunkin elämänmuodon monia muunnoksia. Kun ajattelemme kaikkea tätä, tunnemme kunnioitusta Luojan luomiskykyä, mielikuvitusta ja nerokkuutta kohtaan. (Psalmi 104:24) Jehovan viisaus ja tieto menee ihmiseltä yli ymmärryksen! – Roomalaisille 11:33.

Ja kun ajattelemme elämää valtamerissä, jotka peittävät yli 70 prosenttia maan pinnasta, voimme ilmaista ihmetyksemme sanoilla, jotka psalmista lausui Psalmissa 104:25: ”Merikin, suuri ja aava – siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.”

[Kuvat s. 24, 25]

Ylhäällä: Eräs nahkakoralli

Alhaalla: Pehmeistä koralleista muodostuvia puita

Viereisellä sivulla: Ylhäällä: Pehmeän korallin runko

Alhaalla: Pehmeä koralli ja pieni meriahven

[Kuvat s. 26]

Ylhäällä: Tulipunainen meriviuhka

Alhaalla: Kullanvärinen meriviuhka