”Yksi luonnon mestariteoksista”
TÄLLÄ tavalla eräs eteläafrikkalainen tiedemies kuvailee norsun kärsää. Tämän luuttoman, lihaksikkaan ulottimen avulla norsu voi imeä neljä litraa vettä ja sitten ruiskuttaa sen suuhunsa. Jos tällä valtavankokoisella eläimellä ei olisi tällaista kykyä, sen pitäisi aina vaivalloisesti polvistua juomaan. Lisäksi se voi kärsänsä avulla syödä yli 230 kiloa kasveja päivässä. Norsut ovat täten vaarassa nälkiintyä, jos tämä erittäin tärkeä elin vioittuu pahoin.
Norsu käyttää kärsää monilla muillakin tavoilla, esimerkiksi varoituksen töräyttämiseen, poikasen hyväilemiseen tai sen läimäyttämiseen, kun se on kuriton. Usein se suihkuttaa itseään vedellä tai mudalla. Miksi mudalla? Luultavasti suojellakseen nahkaansa kuumuudelta ja hyönteisiltä. Miksi norsu toisinaan nostaa kärsänsä ilmaan kuin periskoopin? Tunnustellakseen tuulen suuntaa ja vainutakseen tunkeilijan. Sen lisäksi että kärsä on herkkätuntoinen kosketuselin, tämä monikäyttöinen elin on myös nenän jatke. Edesmennyt Jim Williams kertoo kirjassaan Ihmeelliset elefantit joistakin niistä kiinnostavista tavoista, joilla norsut käyttävät kärsäänsä:
”Jos se kutiaa jostakin ruumiinkohdasta, johon se ei kärsällään ylety, ei se suinkaan aina hankaa itseään puuta vasten; saattaa yhtä hyvin tapahtua, että se ottaa pitkän kepin ja kihnuttaa itseään sillä. Jos keppi ei ole tarpeeksi pitkä, se etsii pitemmän.
”Jos se kiskaisee irti ruohomättään niin, että multaiset juuret seuraavat mukana, hakkaa se sitä jalkaansa vasten siksi kunnes multa on karissut, tai myös – jos vettä on lähellä – se huuhtoo tukon puhtaaksi ennenkuin pistää sen suuhunsa.”
Yli 20 vuoden ajan Williams hoiti norsuja, jotka oli koulutettu kuljettamaan puuta burmalaisissa tiikkipuumetsissä. Mutta joskus hän ei onnistunut piilottamaan lääkettä sairaan norsun ruokaan. Williams selittää: ”Jos pistää aspiriinitabletin kokoisen luodin krikettipallon kokoiseen tamarindihedelmään ja antaa sen norsulle, se kaivaa [kärsällään] pillerin esille ilmein, joka sanoo: Minuahan sinä et petkuta!”
Hän jatkaa: ”Norsut voivat myös irrottaa puusta tiukkaan kiinnittyneen köynnöskasvin, kuten muratin, huomattavasti taitavammin kuin kaksin käsin työskentelevä mies, koska niiden tuntoaisti on paljon herkempi.”
Niinpä kun seuraavan kerran näet norsun riistansuojelualueella tai eläintarhassa, miksi et tekisi niin kuin tri Gerrie de Graaff ehdotti afrikkalaisessa Custos-nimisessä luontolehdessä: ”Tarkkaile tätä eläintä sille kuuluvaa kunnioittavaa pelkoa ja arvostusta tuntien ja pysähdy hetkeksi mietiskelemään ja katselemaan yhtä luonnon mestariteoksista – norsun kärsää – toiminnassa.” Kysy sitten itseltäsi: ’Kenelle kuuluu kunnia tästä hämmästyttävän monikäyttöisestä elimestä?’ Raamatun vastaus tähän kysymykseen on, että Jehova Jumala teki ”maan villieläimet lajiensa mukaan” ja että hän ”katsoi kaikkea, minkä hän oli tehnyt, ja katso, se oli erittäin hyvää”. – 1. Mooseksen kirja 1:25, 31, UM.