”Yhdessä työskentelemisestä puheen ollen”
Jehovan todistajat pystyttivät äskettäin Tivertoniin Rhode Islandiin Yhdysvaltoihin ns. pikavaltakunnansalin. Muuan paikallinen pappi vieraili rakennuspaikalla, ja hänen selostuksessaan oli yllä mainittu otsikko. Kirjoituksen pääsisällys oli seuraavanlainen:
’KUULIN useita outoja huhuja siitä, että Fish Roadin varrella rakennettaisiin kirkkoa. Kerrottiin, että 500 ihmistä rakentaisi kirkon kahdessa päivässä. Menin Fish Roadille tarkastamaan huhujen todenperäisyyttä. Siellä työskenteli noin 1500 ihmistä: kirvesmiehiä, putkimiehiä, sähköasentajia, rimoittajia, lasittajia, pihankunnostajia, rappaajia, ilmastointimiehiä, muurareita, saumaajia ja satoja muita työmiehiä ja apulaisia.
’Yhteensä 1,2 hehtaarin tontilla oli joka puolella avoimia vaunuja. Yhdessä oli kilpi: ”Löytötavaroita.” Jos joku oli kadottanut työkalun, hän saattoi mennä tälle vaunulle, jonne se oli palautettu. Jos joku tuli paikalle siisteissä vaatteissa ja halusi osallistua työhön, eräästä vaunusta sai työvaatteita ja suojakypäriä. Oli myös ensiapuvaunu siltä varalta, että joku loukkaantuisi ja tarvitsisi lääkärin apua.
’Tontin takaosaan oli pystytetty suuri teltta, jossa työskennelleet miehet ja naiset tarjoilivat ruoan 1500 ihmiselle 15 minuutissa. Näin naisten kulkevan vesikanistereiden kanssa ja kostuttavan maata, ettei se pölyäisi, ja sitä he tekivät kaiken päivää. Sitä mukaa kuin lautoja naulattiin paikoilleen, maalarit vetivät siveltimellä maalia päälle. Vain harvat meistä ovat koskaan nähneet sellaista.
’Seudun rakennusurakoitsijat sanoivat, ettei se onnistuisi. Mutta se onnistui, ja minä olin paikalla näkemässä sen omin silmin. Keitä nuo ihmiset olivat? Jehovan todistajia, ja kirkko oli valtakunnansali. Perustus tehtiin aikaisemmin, mutta loput salista rakennettiin kahdessa päivässä! En kuullut ainuttakaan kirosanaa enkä riitaa. He ovat todella outo ryhmä. Jokainen huolehti vähin äänin omasta tehtävästään. Heidän kätensä olivat kaiken aikaa liikkeessä – ei heidän suunsa!
’Me olemme nimittäin unitaarien ja universalistien yhteensulautumana olleet huolissamme siitä, miksi useammat mustat ja useammat monirotuiset ja kansalliset ryhmät eivät liity joukkoomme. Rakennuspaikalla näin monien mustien ja monista eri roduista koostuvien ryhmien työskentelevän yhdessä kuin perheenä. Väkeä oli saapunut kaikkialta koillisista osavaltioista ja kauempaakin. Paikalla oli erittäin innokas, suurimmaksi osaksi nuorista koostuva ryhmä, jossa oli moniin eri rotuihin kuuluvia ihmisiä.
’Niukkojen lehtitietojen ja kaikenlaisten kuulopuheiden johdosta en ole koskaan saanut tietää paljoakaan näistä ihmisistä, mutta se mitä näin, oli kaikki myönteistä. En ole koskaan välittänyt noista vuosien varrella ovelleni koputtaneista ihmisistä, mutta on aivan varmaa, että seuraavalla kerralla otan heidät vastaan kunnioittavammin ja kohteliaammin.
’Olen havainnut, että monet meistä sulkevat mielensä ajatuksilta ja uusilta lähestymisyrityksiltä tietämättömyyden ja ennakkoluulojen vuoksi. Luulen, että meidän kaikkien pitäisi olla kiinnostuneita, kun he ohittavat meidät kilvassa. Tietämättömyys ja pelko tekevät meissä työtään kauan ennen kuin edes alamme kuunnella. Mutta varsinkin silloin, kun heidän joukkonsa kasvaa hyvin ja he saavat aikaan paljon innostusta.
’Jos he olisivat rakennuttaneet tämän salin – kellareineen kaikkineen – , se olisi maksanut noin 500000 dollaria [2,5 miljoonaa markkaa] tai enemmänkin. Ihmettelenpä, pystymmekö me unitaarit ja universalistit koillisvaltioiden kaavamaisilla tavoilla koskaan mihinkään tämänkaltaiseen. Miettikääpä sitä – etenkin ne teistä, jotka pitävät kovasti komiteoiden kokouksista ja paljosta puhumisesta. Niin, miettikääpä sitä oikein perusteellisesti!’