Ihminen perimmäisten kysymysten äärellä

Miksi olemme olemassa? Mihin olemme menossa? Onko elämällämme jokin tarkoitus? Miten ylipäätään olemme ilmaantuneet maapallolle?

MAAPALLO kuhisee elämää. Elämää on merten synkistä syvyyksistä aina korkeimpien vuorten huipuille asti. Sitä on runsaasti jäätyneillä napaseuduilla ja höyryävissä trooppisissa viidakoissa. Sitä on ylenpalttisesti karjan laitumilla ja yhtä lailla myös ”merten laidunmailla”. Se kestää vedessä kiehumispistettä korkeampia lämpötiloja, eikä sitä nujerra paukkuva pakkanenkaan. Se viihtyy yhtä hyvin kilometrien korkeudessa ohuessa ilmassa kuin alhaalla valtameressä, 11000 metrin syvyisessä Mariaanien haudassa, missä litteäruumiiset kalat uivat yli tuhannen kilon paineessa.

Monenlaisia muotoja saanut elämä on myös kooltaan äärimmäisen moninaista, vaihdellen silmälle näkymättömistä bakteereista valtavan suuriin sinivalaisiin asti, joilla on pituutta 30 metriä ja painoa lähes 100 tonnia. Yksistään sinivalaan kieli painaa yhtä paljon kuin norsu. Mutta minkä bakteerit häviävät koossa, sen ne korvaavat lukumäärällään. Teelusikallisessa multaa voi olla viisi miljardia bakteeria. Termiiteillä ja lehmillä on ruoansulatuskanavassaan miljardeja bakteereja, joiden avulla ne pystyvät sulattamaan puun ja heinän sisältämän selluloosan.

On arvioitu, että jokaisella meistä on ihollamme ja sisuksissamme enemmän pieneliöitä kuin maapallolla on ihmisiä. ”Äskettäin on arvioitu, että maapallon pieneliöitten yhteispaino on ainakin 20 kertaa suurempi kuin kaikkien maapallon eläinten yhteispaino”, sanoo eräs tiedemies. Elämää on siis eri muodoissaan maan päällä lukumääräisesti niin paljon, ettei sitä kyetä laskemaan.

Silti eivät bakteerit eivätkä valaat eivätkä mitkään niistä biljoonista eliöistä, jotka ovat bakteereja suurempia ja toisaalta valaita pienempiä, koskaan pysähdy seuraavien peruskysymysten äärelle: Miksi olemme olemassa? Mihin olemme menossa? Onko elämällämme jokin tarkoitus? Miten olemme ilmaantuneet?

Mutta ihmiset pysähtyvät. Heillä on kysymyksiä. He ovat tehneet niitä yhä uudelleen, läpi vuosisatojen. Mistä se johtuu? Siitä, että ihmiset ovat erilaisia. Heidän tarpeensa ovat erilaisia. Ihmisten ja kaikkien muiden maallisten luontokappaleitten välillä on ylipääsemätön kuilu. Tämän osoittaa jo se, että ainoastaan ihmiset tekevät tällaisia kysymyksiä. Peter Medawarin mukaan tieteen rajalliset mahdollisuudet ”käyvät ilmi siitä, että se ei pysty vastaamaan sellaisiin lapsenmielisiin peruskysymyksiin, joilla etsitään alkua ja loppua ja joita ovat esimerkiksi: ’Miten kaikki on saanut alkunsa?’ ’Miksi me kaikki olemme olemassa?’ ’Mikä on elämän tarkoitus?’” – The Limits of Science.

Nämä peruskysymykset kuitenkin kiertyvät eteen yhä uudelleen. Niitä ei voi vaientaa. Ne suorastaan huutavat vastauksia. Meillä on synnynnäinen vastausten saamisen nälkä. Tiedemiehet koettavat vastata näihin kysymyksiin. Onko heillä avainta oveen, jonka takaa löytyisi vastaus Medawarin ensimmäiseen kysymykseen, joka kuului: miten kaikki on saanut alkunsa?