Parempaa terveyttä lasillisesta vettä
SITÄ saa hanaa avaamalla. Yleensä sitä on kaikkien ulottuvilla. Se ei maksa paljon, mutta se voi parantaa terveyttä. Se on yksi elimistömme tärkeimmistä aineista. Kyseessä on viileä, raikas vesi. Kuitenkin jopa omasta terveydestään kiinnostuneet ihmiset usein laiminlyövät yksinkertaisen neuvon juoda enemmän vettä.
Oletko tiennyt, että noin 70 prosenttia ruumiinpainostamme on vettä? Ei siksi ole vaikeaa ymmärtää, miksi me tarvitsemme paljon vettä, jotta elimistömme pysyisi terveenä.
Munuaisemme tekevät tietenkin suurenmoista työtä. Miljoonilla suodattimillaan ne keräävät verestä epäpuhtauksia ja palauttavat puhdistetun nesteen verenkiertoon. On arvioitu, että jos munuaisemme eivät luovuttaisi puhdistettua nestettä verenkiertoon, niin meidän täytyisi juoda päivittäin tuhansia lasillisia vettä.
Mutta vaikka munuaisemme ovatkin terveet ja toimivat hyvin, niin elimistömme puhtaan veden varasto hupenee jatkuvasti ja vaatii täydentämistä. Jollei elimistössä ole riittävästi nestettä huuhtelemaan solujen aineenvaihdunnassa syntyneitä sivutuotteita, niin solut voivat hitaasti kuolla omiin myrkkyihinsä.
Onneksi me saamme suuren osan tarvitsemastamme vedestä syömämme ravinnon mukana, sillä monet ruoka-aineet sisältävät runsaasti vettä. Et ehkä ole huomannut, että esimerkiksi 74 prosenttia kananmunasta on vettä. Pihvistä noin 73 prosenttia on vettä, ja vesimelonin tilavuudesta kokonaiset 92 prosenttia on vettä. Siitäkin huolimatta useimmat meistä hyötyisivät runsaammasta veden juomisesta.
Michael Boddy kirjoittaa Weekend Australian -lehdessä ja kertoo kokemuksen vuoristokiipeilijöistä todistaakseen väitteensä, jonka mukaan liikaväsymys voi johtua soluihin kerääntyneistä myrkyllisistä kuona-aineista. Hän sanoo: ”Sveitsiläiset vuoristokiipeilijät eivät päässeet [Mount] Everestin huipulle veden puutteen vuoksi, ja juuri veden juomisen ansiosta englantilaiset tutkimusmatkailijat sir Edmund Hillaryn johdolla pääsivät perille, sillä heidän täytyi juoda koko kiipeämisen ajan 12 lasillista vettä päivässä.”
Sama kirjoittaja kertoo Harvardin yliopistossa tehdystä tutkimuksesta, joka myös todistaa veden juomisen puolesta. Pientä urheilijaryhmää pyydettiin kävelemään rivakasti viisi kilometriä tunnissa juomatta lainkaan vettä. He jaksoivat kävellä noin kolme ja puoli tuntia. Sitten heidän ruumiinlämpönsä nousi äkkiä 39 asteeseen, ja pian tämän jälkeen he lysähtivät kokoon uupumuksesta.
Toinen ryhmä käveli samaa vauhtia, mutta heidän annettiin juoda niin usein ja niin paljon vettä kuin he ikinä halusivat. Tämän ryhmän jäsenet jaksoivat kävellä kuusi tuntia mutta kokivat sitten samanlaisen reaktion kuin aikaisemman ryhmän jäsenet.
Sitten oli kolmannen ryhmän vuoro. Tätä ryhmää tarkkailtiin huolellisesti, ja havaittiin, että sen jäsenet menettivät lasillisen vettä joka neljännestunti. Kun tämä vesimäärä korvattiin heti kun se oli menetetty, kukaan tuon ryhmän jäsenistä ei kokenut äkillistä ruumiinlämmön nousua eikä väsynyt uupumispisteeseen asti. Itse asiassa he kaikki väittivät, että he olisivat voineet kävellä loputtomiin. Näyttää siis siltä, ettei luonnollinen janontunne ilmaise täsmällisesti ruumiin vedentarvetta. Saatamme tarvita vettä enemmän kuin janomme osoittaa.
Ehkä voisimme kaikki parantaa terveyttämme juomalla enemmän viileää, raikasta Jumalalta saamaamme vettä.
[Kuva s. 14]
Viiden kilometrin tuntivauhdilla kävellessään ihminen menettää lasillisen vettä joka neljännestunti