Rattijuoppous – todellinen ongelma
OLIMME kuulleet sireenien ulvovan, mutta ajattelimme, että paloautot olivat vain menossa palopaikalle. Koska eräs naapureistamme on palomies, soitin hänelle. ’Hän varmaan tietää, mistä on kysymys’, ajattelin. Mutta hänen puhelimensa oli varattu. Sen jälkeen sanoin itselleni: ’Minäpä soitan pojallemme Jeffille. Ehkä hän on kotimatkallaan nähnyt, mitä on tapahtunut.’ Kukaan ei vastannut. Silloin minua alkoi huolestuttaa.
29-vuotias poikamme Jeff oli tullut sinä iltana meille syömään ja hyvästelemään meidät, sillä hän oli lähdössä seuraavana päivänä lomalle. Hän oli puoli tuntia sitten halannut ja suudellut isäänsä ja minua, ja sen jälkeen hän lähti. Mutta miksei hän ollut vielä tullut asunnolleen? Hänhän asui vain muutaman korttelin päässä.
Soitin jälleen naapurillemme, ja tällä kertaa hänen vaimonsa vastasi. Hän sanoi, että hän pyytäisi miestään soittamaan. Mies oli nimittäin lähtenyt katsomaan, mitä oli tapahtunut. Odottelin makuuhuoneessa hänen soittoaan, kun talomme eteen ajoi poliisiauto.
Poliisi lähestyi ulko-ovea. Mieheni Steve avasi hänelle sydän pamppaillen oven. Poliisi tapaili sanojaan ja sai lopulta sanotuksi: ”Minulla on teille hyvin ikäviä uutisia. On sattunut paha kolari, ja poikanne ... poikanne on ... kuollut.”
Tässä vaiheessa Steveltä pääsi huuto, ja riensin ulos katsomaan, mitä oli tapahtunut. En uskonut kuulemaani, vaan rupesin hokemaan: ”Ei voi olla totta! Se ei voi olla meidän poikamme.”
”En todellakaan haluaisi kertoa teille tällaista uutista, rouva Ferrara”, poliisi selitti. ”Kaikki kävi hyvin nopeasti, aivan yhtäkkiä, ja hän on tosiaan kuollut.” En enää muista, mitä sen jälkeen sanoin tai tein sinä iltana.
Kello 21.50 tuona iltana, 24. helmikuuta vuonna 1985, poikamme Jeff – seurallinen, kiharatukkainen nuorimies – kuoli heti toisen auton törmättyä hänen pakettiautoonsa. Ja mitä toisen auton kuljettajaan tulee, niin lehdestä saksimani uutisen mukaan hän on ammatiltaan virallinen syyttäjä. Häntä vastaan on nostettu syyte muun muassa rattijuoppoudesta. Nähtäväksi jää, millaisen tuomion hän lopulta saa. Oli miten oli, Jeffiä ei enää ole. – Kertonut Shirley Ferrara.
RATTIJUOPPOUS – todellinen ongelma. Tilastot ovat raitistuttavia. Edellä oleva kertomus toistuu noin 20 minuutin välein aina jossainpäin Yhdysvaltoja. Amerikkalaisilla maanteillä menehtyy vuosittain 23000–28000 ihmistä kuolonkolareissa, joista yli puolessa on alkoholi ollut osallisena. Kanadassa on vuosittain noin 40 prosentilla kaikista kolareissa kuolleista kuljettajista ollut veressään alkoholia enemmän kuin laki sallii. Suomessa on yli neljännes kuolonkolareista rattijuoppojen aiheuttamia.
Ja kuten Jeffin murheellinen tapaus osoittaa, turvassa eivät ole nekään, jotka eivät lähde ajamaan autolla nautittuaan alkoholia. Amerikkalaiset liikenneturvallisuusviranomaiset ovat arvioineet, että perjantai- ja lauantai-iltoina, jolloin alkoholinkulutus on suurimmillaan, on joillakin alueilla joka kymmenennellä autoilijalla suonissaan lain sallimaa enemmän alkoholia. Miten turvalliseksi kukaan voi siis tuntea olonsa, jos seuraavassa kaarteessa vastaan pyyhältävä on juonut niin paljon, ettei hän enää hallitse ajokkiaan?
Tilastot eivät kuitenkaan kerro kaikkea. Ajatellaan vaikka Shirleyä ja muita hänenlaisiaan. Tilastot eivät kerro, miltä tuntuu äidistä, kun hänen poikansa tai tyttärensä on kuollut kolarissa, jonka joku juopunut on aiheuttanut. Tilastot eivät kerro, millaista syyllisyyttä tuntee kuljettaja, joka humalan haihduttua tajuaa riistäneensä toiselta ihmiseltä hengen. Eräs nuori mies kertoi: ”Olipa oikeuden päätös mikä tahansa, joudun aina elämään sen tosiasian kanssa, että neljä ihmistä on minun takiani menettänyt henkensä. Kolarin jälkeen ei ole ollut sellaista hetkeä, etteikö se olisi pyörinyt mielessäni. Se on aina silmieni edessä, kun herään aamuisin ja kun menen iltaisin nukkumaan.”
Tietenkin on jokaisen oma asia, käyttääkö hän alkoholia kohtuullisesti tai sitten ei ollenkaan. Mutta autolla ajaminen alkoholin (tai minkään muunkaan huumaavan aineen) vaikutuksen alaisena ei enää ole yksityisasia, sillä tällöin on jo muittenkin henki kysymyksessä. Miten tuttu silti onkaan monille se kuuluisa ”vielä yksi”, jonka aina joku vielä viimeiseksi kulauttaa alas, ennen kuin hän pujottautuu ratin taakse ja lähtee ajamaan kotiin.
Rattijuoppous on todellinen ongelma, hengenvaarallinen ongelma. Mitä sinä voit tehdä suojellaksesi itseäsi ja perhettäsi autoilijoilta, jotka ovat kallistelleet lasia liikaa? Ennen kuin pohdimme tätä kysymystä, on hyvä tarkastella sitä, miten alkoholi vaikuttaa ihmiseen ja hänen ajotaitoonsa.