Ketkä saavat päättää lasten puolesta?

ENGLANTILAINEN Medical Protection Society julisti vuonna 1982: ”On täysin järkevää sanoa, että vanhempien [uskonnollinen] vakaumus täytyy ottaa huomioon. Mutta on järjetöntä jos tällaisella vaarannetaan lapsen henki.” Lausunto oli voimakas tuen ilmaus lääkäreille, jotka antavat verta Jehovan todistajien lapsille ilman tuomioistuimen lupaa.

Viime aikoina voimakkaasti levinnyt AIDS (hankittu immuunipuutostauti) on kuitenkin mutkistanut tilannetta, ja se sai Justice of the Peace -lehden kirjoittamaan viime vuoden maaliskuussa: ”Pelottava AIDS tuo tähän kiistaan aivan uuden ulottuvuuden. Jos osa verensiirroissa annetusta verestä on ollut joltain verenluovuttajalta saadun viruksen saastuttamaa, se voi käytännössä – – johtaa siihen, että lapsi saa taudin ja kuolee pian mitä tuskallisimmalla tavalla. Tiedossa on jo tapauksia, joissa pahin on tapahtunut – –. Mikä tahansa kuolemaan johtava tauti on lapsen vanhempien ja muiden läheisten kannalta kauhistava, mutta se, miten he reagoivat AIDS:n puhkeamiseen, on tuskin kuviteltavissa.”

Muutamaa viikkoa myöhemmin kuoli eräs kaksivuotias lapsi lontoolaisessa sairaalassa AIDSiin. ”Saastuneen verensiirtoveren traaginen uhri”, ilmoitti sanomalehti Daily Mail. Tutkimukset ovat osoittaneet, että ”huolimatta tarkemmasta verensiirtoveren testauksesta” Englannissa paljastuu todennäköisesti lisää tapauksia, joissa pikkulapsi on saanut AIDS-tartunnan verensiirrossa. Tiedetään jo, että Englannin veripankeissa on AIDS-virusta sisältävää verta. Sallivatko lääkärit ja tuomioistuimet nyt vanhempien päättää, millaista lääkärinhoitoa heidän lapsilleen annetaan, ja myöntävätkö he, että näillä on laillinen oikeus vastustaa verensiirtojen antamista? Aika näyttää sen.