Tuottaako työn paneminen ensi sijalle tyydytystä?

Japanissa palkansaajia siirretään usein uusiin paikkoihin, jolloin he saavat ylennyksen ja palkankorotuksen. Mutta useimmiten tämä merkitsee sitä, että perheenpään täytyy muuttaa toiseen kaupunkiin pois perheensä luota. Syitä siihen, että perheet eivät muuta mukana, ovat: ikääntyneet vanhemmat, lasten koulunkäynnin keskeytyminen ja se, että perhe on äskettäin ostanut talon, jossa se asuu. Mutta seuraukset ovat toisinaan murheelliset: särkynyt koti, avioero ja jopa itsemurha. Mainichi Daily News -sanomalehti sanoo sitä ”’epäterveelliseksi’ elämäntyyliksi yhtiön eduksi”.

Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat yhä useampien työntekijöiden ajattelevan, ettei yhtiön tulisi olla ensisijainen kiinnostuksen kohde. Panisivatko he sitten perheensä ensi sijalle? Itse asiassa näyttää siltä, että japanilaisten keskuudessa on yhä yleisempää käyttää enemmän aikaa henkilökohtaisiin harrastuksiin erillään perheestä.

Se, että nykyinen elämäntyyli ei ole täysin tyydyttävä, saattaa heijastua Japanissa vuonna 1983 tehtyjen itsemurhien ennätyksellisestä määrästä. 25202 ihmistä tappoi itsensä, mikä on pahin itsemurhien purkaus siitä lähtien, kun tilastoja alettiin pitää vuonna 1947. Lähes puolet itsemurhan tehneistä miehistä oli 40–50-vuotiaita. Mainichi Daily News -sanomalehden pääkirjoitus ehdottaakin sopivasti, että ”miesten täytyy vapautua elämäntyylistä, joka keskittyy ’järjestön’ hengen ympärille”.

Sitä vastoin miehistä, jotka ovat tutkineet Raamattua perheensä kanssa, tulee parempia vanhempia, ja heidän kotielämänsä on tyydyttävämpää. Samalla kun he elättävät hyvin perheensä, he ovat oppineet, mikä tulee panna ensi sijalle, ja he saavat siksi nauttia tarkoituksellisesta elämästä odotteenaan ikuiset hyödyt.