Eiffel-torni – rautainen pariisitar
Herätkää-lehden Ranskan-kirjeenvaihtajalta
”BONJOUR, Pierre! Tervetuloa Pariisiin! Toivottavasti nautit vierailustasi. Mitä haluaisit ensiksi nähdä?”
”Eiffel-tornin!”
”Selvä. . . . Nyt olemme perillä. Eikö olekin vaikuttava näky?”
”On totisesti!”
”Niin ajattelisi kuka tahansa! Tämä vanha ’rouva’ on 305 metriä korkea, kun hänen päässään oleva ’televisioantennihattu’ lasketaan mukaan.”
”Mutta mikä ihmeen tarkoitus tällaisella valtaisalla teräsrakennelmalla voi olla?”
”Vastatakseni tuohon kysymykseen minun täytyy kertoa muutamia yksityiskohtia. Selitänkin sinulle hiukan tämän tornin taustaa samalla kun jonotamme hissilippuja. Noin sata vuotta sitten Ranskan vallanpitäjät päättivät järjestää maailmannäyttelyn Ranskan (vuoden 1789) vallankumouksen satavuotispäivän muistoksi. Pariisin viranomaiset pyysivät Alexandre Gustave Eiffeliä, kuuluisaa insinööriä, esittämään jonkin ehdotuksen. Yllättyneenä tästä pyynnöstä Eiffel penkoi perin pohjin arkistonsa ja löysi sieltä suunnitelman, johon hän oli siihen mennessä kiinnittänyt tuskin lainkaan huomiota. Kyseessä oli 300 metriä korkea terästorni.
”Näyttelykomitea kiinnostui suunnitelmasta ja järjesti rakennussuunnitelmakilpailun. Kilpailijat tarjosivat monenlaisia kaukaa haettuja suunnitelmia, kuten esimerkiksi jättiläismäistä giljotiinia, joka muistuttaisi Ranskan vallankumouksesta. Toinen ehdotus oli kivinen torni, mutta arviot sekä siihenastinen kokemus osoittivat, että kivestä olisi hyvin vaikea rakentaa mitään korkeampaa kuin 169 metriä korkea Washington Monument, jonka Yhdysvallat oli saanut valmiiksi muutamaa vuotta aiemmin. Lopulta päätettiin toteuttaa Eiffelin suunnitelma. Mutta on kiinnostavaa, että vaikka tuo torni teki hänestä maailmankuulun, sen alkuperäinen suunnitelma ei ollut hänen omaa keksintöään.”
”Tarkoitatko siis, että Eiffel ei suunnitellutkaan itse torniaan?”
”Juuri sitä. Vaikka hän rakennutti tuon tornin, niin sen suunnittelivat ensin hänen kaksi työtoveriaan, Maurice Koechlin ja Emile Nouguier. On varmaan hyvä kuitenkin mainita, että tornin pystyttäminen ennätysajassa, vain kahdessa vuodessa, oli mahdollista ainoastaan siksi, että noudatettiin Eiffelin rakennusmenetelmää, ja se oli yksi syy, miksi näyttelykomitea valitsi hänen suunnitelmansa.”
”Oliko Eiffel kuuluisa jo ennen torninsa rakentamista?”
”Oli toki. Hän oli tullut kuuluisaksi valtavien teräsrakenteisten siltojensa ansiosta. Sellainen on esimerkiksi Portossa Portugalissa sijaitseva Dourojoen ylittävä Maria Pia -niminen silta. Lisäksi hän oli rakennuttanut valmiiksi Keski-Ranskan eteläosassa sijaitsevan Garabit-rautatiesillan, joka oli tuon ajan korkein kaarisilta, sillä se kohosi 122 metrin korkeuteen vedenpinnasta. Ei tulisi myöskään unohtaa sitä, että hänellä oli lisäksi ollut tärkeä osuus erään toisen maailmankuulun monumentin, Vapaudenpatsaan, tukirakenteitten suunnittelussa.
”Kaikkien Eiffelin rakennelmien kohdalla tuuli oli suurin ongelma. Rakentaessaan Eiffel-tornia hän turvautui tavanomaiseen menetelmäänsä: suhteellisen ohuitten kannatinpalkkien ristikkoon.”
”Oletko varma, että torniin meneminen ei ole vaarallista kovalla tuulella?” rohkeni Pierre kysyä levottomana.
”Älä ole huolissasi! Tuuli ei pysty paljoakaan vaikuttamaan tähän valtaisaan teräsristikkotorniin. Kovimmallakaan tuulella, joka Pariisissa on tähän mennessä mitattu – 180 kilometriä tunnissa – torni ei huoju kahtatoista senttimetriä enempää. Auringon lämpö vaikuttaa siihen paljon voimakkaammin. Tornin auringonpuoleinen sivu laajenee hiukan, niin että tornin huippu liikkuu jopa 18 senttimetriä.
”Torni on kuitenkin suhteellisen kevyt. Valmistuessaan se painoi vain hiukan alle 7000 tonnia! Vastaavasti 30 senttimetriä korkea Eiffel-tornin pienoismalli painaisi vain 7 grammaa. Itse asiassa sen paino kuormittaa sen neljää perustusta neliösenttimetriä kohden vain suunnilleen samalla painolla kuin tuolilla istuva keskikokoinen ihminen.
”Jotta torni valmistuisi määräajassa, Eiffel käytti hyväkseen teollisesti etukäteen valmistettuja osia. Niitinreiät porattiin rautapalkkeihin ennalta täsmälleen oikeisiin kohtiinsa, ja kaksi kolmasosaa 2500000 niitistä kiinnitettiin jo etukäteen. Yksikään esivalmistettu kannatinpalkki ei painanut enempää kuin kolmisen tonnia, mikä helpotti suuresti teräsrakenteitten nostamista paikoilleen. Aluksi käytettiin korkeita nostokurkia, ja kun torni kasvoi niitten ohi, ne korvattiin Eiffelin suunnittelemilla nerokkailla liikkuvilla nostureilla. Ne liikkuivat samoilla ’kiskoilla’, joita myöten hissit myöhemmin liikkuivat. Tällainen hyvin suunniteltu toiminta edisti turvallisuutta, joka oli Eiffelin yksi suuri huolenaihe. Koko rakennusaikana ei sattunut yhtään kuolemaan johtanutta onnettomuutta, mikä oli huomattava saavutus siihen aikaan – ja niin se olisi nykyäänkin!”
”Entä miten he onnistuivat pystyttämään tornin?”
”Aloitetaanpa alhaalta! Seinejoen läheisyyden vuoksi Eiffel turvautui menetelmään, jota hän oli käyttänyt sillanrakennuksessa. Jokaisessa kuudessatoista perustusta varten kaivetussa syvennyksessä oli työkammio, josta vesi pidettiin poissa paineilman avulla. Näin työntekijät saattoivat kaivaa maata ja poistaa kivimurskaa ja multaa veden valumatta kuoppaan.
”Eiffel ja hänen miehensä eivät olleet huolissaan tornin korkeudesta, sillä he olivat tottuneet työskentelemään vaarallisissa olosuhteissa. Paradoksaalista oli se, että suurimpia ongelmia Eiffelille tuotti ensimmäinen tasanne. Jämerät puiset rakennustelineet pystytettiin tukemaan neljää kaltevaa pilaria ja ensimmäisen tasanteen jättimäisiä kannatinpalkkeja. Noiden neljän pilarin huiput nojasivat hiekalla täytettyihin metallisylintereihin. Päästämällä hiekkaa vähitellen ulos kustakin sylinteristä pilarit saatettiin vähitellen laskea täsmällisesti paikoilleen. Pilarien juurella olevien hydraulisten nostolaitteitten avulla tornin neljä jalkaa saatiin sovitettua tarkasti samaan linjaan ensimmäisen tasanteen teräskehikon kanssa.
”Kun ensimmäinen tasanne oli ehdottomasti vaakasuorassa, se kiinnitettiin lujasti pilareihin, ja nostolaitteet poistettiin. Rakennustyötä voitiin nyt jatkaa itse tornissa. Työ edistyi hitaasti mutta varmasti, ja se herätti suurta ihailua ja ihmetystä pariisilaisten keskuudessa, jotka seurasivat tornin kohoamista aina vain ylöspäin. Niinpä 31. maaliskuuta 1889, vain kaksi vuotta ja kaksi kuukautta perustuksen kaivamisen aloittamisesta, Eiffel saattoi kutsua muutamia urheiluhenkisimpiä kuuluisuuksia kapuamaan 1710 askelmaa ylös torniin viettämään hänen omien sanojensa mukaan ’epävirallista ulkoilmajuhlaa [feté]’ tornin valmistumisen kunniaksi. Mutta Pierre, älä huoli, me menemme ylös hissillä!”
”Katsohan, sieltä se tuleekin! Menemmekö me suoraan huipulle?” kysyy Pierre innostuneena.
”Ei, emme mene, sillä meidän täytyy vaihtaa hissiä toisella tasanteella. Toinenkaan hissi ei vie meitä aivan huipulle asti vaan 275 metrin korkeuteen, mistä on loistava näköala. Kirkkaana päivänä voi nähdä jopa 65 kilometrin päähän. Kuten huomaat, ensimmäisellä hissillä nousemme ylös tornin teräspilarin sisällä. Tämä oli melkoinen ongelma, sillä se vaati sellaisen hissijärjestelmän keksimistä, joka pystyisi selviytymään ensimmäisen ja toisen tasanteen välillä olevasta kaarevasta osuudesta. Vain yhden yhtiön, Otisin, onnistui ratkaista tämä ongelma, ja niinpä se valittiin valmistamaan hissi.
”Äskettäin vanha hydraulinen hissi korvattiin neljällä nykyaikaisella sähköhissillä. Näin tekniikka pelasti tornin jälleen, aivan niin kuin kävi kauan sitten; muussa tapauksessa tämän rautaisen vanhan ’rouvan’ viehättävä profiili puuttuisi Pariisin siluetista.”
”Mitä oikein tarkoitat?”
”No, minä selitän. Eiffelin kanssa alun perin tehdyn sopimuksen mukaan torni oli määrä purkaa 20 vuoden kuluttua. Mutta vuonna 1903 kenraali Ferrié, langattoman lennättimen käytön uranuurtaja, teki siellä kokeitaan. Torni jätettiin siis pystyyn sotilaallisiin tarkoituksiin. Vuonna 1921 lähetettiin ensimmäinen suora radiolähetys Eiffel-tornista. Vuodesta 1922 lähtien on tuo torni välittänyt säännöllisesti ohjelmia. Lisäksi tuo torni on toiminut televisiomastona melkein 30 vuotta, ja sen korkeus onkin nykyään antenni mukaan luettuna 320,75 metriä. Eiffel-torni oli yli 40 vuotta maailman korkein ihmistekoinen rakennelma, kunnes New Yorkin Chrysler Building ohitti sen vuonna 1930.”
”Mitähän pariisilaiset itse ajattelevat Eiffel-tornista.”
”Tunteet ovat vaihdelleet vuosien mittaan rakkaudesta vihaan. Jo vuonna 1887 ryhmä tunnettuja kirjailijoita, kuten esimerkiksi Alexandre Dumas (nuorempi) ja Guy de Maupassant, sekä säveltäjä Charles Gounod allekirjoittivat protestin, jossa he tuomitsivat sen ’äärimmäisen typeräksi torniksi, joka hallitsee Pariisia kuin jättimäinen tehtaan savupiippu’. He lisäsivät: ’20 vuotta meidän on katseltava tuon rauta- ja niittirangon inhottavaa varjoa, joka levittäytyy kaupungin ylle kuin mustetahra.’
”Mutta tällaiset tunteet ovat jo tyyntyneet, ja tämän päivän pariisilaiset hyväksyvät Eiffel-tornin osaksi Pariisin maisemaa. ’Rautainen rouva’ on kestänyt hyvin ajan kokeen osittain siitä syystä, että sen ulkonäön nuorentamiseen käytetään joka seitsemäs vuosi 58 tonnia maalia. Vuonna 1989 vietetään sen satavuotisjuhlaa.
”On totta, että kaikki eivät näe Eiffel-tornia samanlaisena kuin runoilija, joka vertasi sitä ’laumansa [Pariisin siltojen] keskellä olevaan paimentyttöön’. Siitä huolimatta ’turistilauma’ kaikkialta maailmasta virtaa katsomaan sitä aivan kuten sinä, Pierre. Heitä käy täällä vuosittain yli kolme miljoonaa! Jotkut menevät tornin huipulle sieltä avautuvan näköalan vuoksi. Toiset haluavat ostaa matkamuistoja tornin tasanteella olevista monista kaupoista, tai he haluavat vain lähettää postikortin ensimmäisellä tasanteella sijaitsevasta erikoispostitoimistosta. Vielä muut viipyvät tornissa nauttiakseen tyypillisen ranskalaisen aterian jossakin sen ensimmäisellä tai toisella tasanteella sijaitsevista ravintoloista.”
”Kiitoksia sinulle opastuksesta ja kaikista noista yksityiskohtaisista tiedoista. Kun tapaan ystäväni jälleen, kerron varmasti heille tavanneeni miltei satavuotiaan vanhan ’rouvan’, joka pysyy yhä tukevasti jaloillaan ja katselee allaan levittäytyvää Pariisia.”
[Huomioteksti s. 14]
Eiffel kutsui muutamia urheiluhenkisimpiä kuuluisuuksia kapuamaan 1710 askelmaa ylös torniin juhlimaan tornin valmistumista
[Huomioteksti s. 15]
Alkuperäisen sopimuksen mukaan torni oli määrä purkaa 20 vuoden kuluttua
[Kuva s. 13]
Teräsristikon ansiosta torni on kokoonsa nähden kevyt