Voit olla onnellinen vaikka päästätkin lapsesi ’lentämään’!

OLEMME oppineet, että aikuisten lasten hoivaamisen halua on vaikea hillitä. Heitä voi olla vaikeaa päästää irti. Se voi merkitä sitä, että saat pidättää hengitystäsi (ja purra kieltäsi) lastesi lähtiessä ”pesästä”. Sinun on täytynyt panna syrjään se kuva joka sinulla on ollut heistä hyväilyjä tarvitsevina pikkulapsina ja hyväksyä heidät aikuisina. Sinun täytyy antaa heidän tehdä omat ratkaisunsa ja virheensä, samalla kun annat heidän tietää, että he voivat sinua tarvitessaan yhä turvautua sinuun.

Tulet aina olemaan lastesi isä tai äiti etkä koskaan lakkaa huolehtimasta tai olemasta huolissasi heistä. Mutta tuntemasi huolen pitäisi keventyä siksi että hyväksyt heidän riippumattomuutensa ja tiedät valmentaneesi heitä ja juurruttaneesi heihin oikeat moraalinormit. Voit luottaa siihen, että he selviytyvät!

Sinun ei siis tarvitse hermostua, jos pesä uhkaa tyhjetä. Se, että annat lastesi lähteä, vain avaa uusia näköaloja, uusia mahdollisuuksia ja voi jopa antaa avioliittoosi uutta eloa. Koti tulee näyttämään jonkin aikaa tyhjältä. Huolehdittuasi vuosien ajan perheestä joudut nyt tekemään joitakin muutoksia.

Elämä ei ole kuitenkaan lopussa. Elämässäsi on nyt vain eräs ympyrä sulkeutunut. Ensin teitä oli vain kaksi: sinä ja puolisosi. Sen jälkeen tulivat lapset nopeassa tahdissa. Vuodet ovat kuluneet nopeasti, paljon nopeammin kuin olisit koskaan osannut kuvitella. Nyt lapsesi ovat yksitellen kasvaneet aikuisiksi ja lähteneet. Olet jälleen aloituspisteessäsi; kahden kesken sen ihmisen kanssa, jonka kanssa lupauduit viettämään loppuosan elämästäsi. Mutta puolisosi oli ollut olemassa jo ennen kuin edes suunnittelitte lasten hankkimista ja hänen pitäisi todella olla sinulle hyvin rakas.

Tutustu puolisoosi uudelleen. ”Voit koska tahansa mennä vaimosi luo tiskipöydän ääreen ja suudella häntä”, sanoi eräs isä, mikä ”ei ehkä ollut mahdollista, kun lapset olivat aina paikalla”. Teillä on nyt enemmän aikaa puhua, matkustella, nauttia toisistanne. Voitte ehkä jopa laajentaa Jumalalle suorittamaanne palvelusta.

Ei edes leskeksi jääneitten puolisoitten tai yksinhuoltajavanhempien tarvitse antaa yksinäisyyden musertaa itseään. ”Tehkää jotakin toisten hyväksi!” kehottaa Carmen. ”Saatoin istua nurkassa itkemässä mieheni kuolemaa”, hän sanoo, ”mutta olen oppinut pysymään toimeliaana. Iloitsen ennalta siitä, että voin kutsua ihmisiä luokseni ja kannustaa toisia.”

Voit kuitenkin huudahtaa: ’Mutta minä pelkään lasteni unohtavan minut!’ Sinun ei tarvitse ajatella noin. Kun lapsesi ovat nyt yksin ja kun he joutuvat ponnistelemaan saadakseen toimeentulonsa, he ajattelevat usein kotia ja sitä lämmintä rakkautta, jota he saivat siellä. He tulevat soittamaan aika ajoin ja kertomaan puuhistaan. He voivat jopa pyytää viisaita neuvojasi. He tulevat aina silloin tällöin käymään; eivät niin usein kuin haluaisit mutta kuitenkin niin usein, että se osoittaa heidän yhä rakastavan sinua.

Koska olet rakastanut lapsiasi niin paljon että olet antanut heidän lähteä, et todellisuudessa ole menettänyt heitä. Rakkauden tuli, jonka olet sytyttänyt heidän sydämiinsä, ei sammu – ellet sinä tukahduta sitä. Epäitsekäs rakkaus ei murru vaan kasvaa välimatkasta huolimatta. ”Rakkaus ei koskaan häviä.” – 1. Korinttolaisille 13:8.

Eräs kiitollinen poika, joka oli lähtenyt kotoa ja oli astumaisillaan avioliittoon, vakuutti vanhemmilleen: ”Haluan teidän molempien tietävän, että rakastan teitä hyvin paljon ja kaipaan teitä. Raamattu kuitenkin sanoo, että mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä. Aion tehdä parhaani kantaakseni perheen nimeä täällä ja tehdäkseni siitä kunnioitetun nimen. Kun Kellystä ja minusta tulee yhtä, aiomme käydä luonanne säännöllisesti.” Näin pitäisi olla.

[Kuva s. 11]

Käyttäkää vierailuja tilaisuuksina, jolloin voitte osoittaa rakkautta toisillenne

[Kuva s. 12]

Tutustu puolisoosi uudelleen nyt kun teillä on enemmän aikaa kahdestaan