Afrikan uhatuin laji

Kuullessasi puhuttavan Afrikan uhatuista lajeista todennäköisesti mieleesi tulevat suuret riistaeläimet, sarvikuonot ja norsut. Kuitenkin Nairobissa Keniassa ilmestyvä aikakauslehti Executive sanoi eräässä pääkirjoituksessaan että ”ihmiskunta on kiireen vilkkaa muuttamassa itseään kaikista uhatuista lajeista uhatuimmaksi”. Mitä osoittavat tosiasiat? Ajatelkaamme vain elossa säilymiseen tarvittavia perusvälttämättömyyksiä: ravintoa, vettä ja suojaa.

RAVINTO Kymmenen viime vuoden aikana elintarvikkeitten tuotanto on laskenut Afrikassa 10 prosenttia, samalla kun sen väestö on kasvanut 20 prosenttia. Seurauksena on ollut, että noin kolmannes sen väestöstä eli 150 miljoonaa ihmistä kärsii vakavasta ravinnon puutteesta. Vaikka ravintoa voitaisiinkin hankkia, sen toimittaminen nälkäisille ajoissa on itsessään suunnaton tehtävä. Tällainen synkkä odote sai YK:n alaisen Maailman elintarvikeneuvoston johtajan Maurice Williamsin sanomaan: ”Teemmepä nyt mitä tahansa, miljoonat tulevat kuolemaan. Kunpa voisin sanoa, että odotan tulevaisuudelta parempaa, mutta pelkään meidän kulkevan Afrikassa kohti pysyvän elintarvikekriisin aikakautta.”

VESI Yhdistyneitten Kansakuntien tiedot osoittavat, että noin 60 prosentilla kehitysmaiden asukkaista ei ole puhdasta juomavettä eikä noin 75 prosentilla ole peseytymismahdollisuuksia. Joka vuosi kuolee 10–25 miljoonaa ihmistä eli 30000 – 70000 päivässä veden likaisuudesta tai riittämättömyydestä johtuviin sairauksiin. ”Yksistään tämän uhan perusteella ihmissuku voitaisiin hyvinkin luokitella ’uhatuimmaksi lajiksi’”, sanoo aikakauslehti Executive.

SUOJA Sodat, heimo- ja rotuselkkaukset, kuivuus, tulvat ja nälänhätä ovat tehneet miljoonista miehistä, naisista ja lapsista kodittomia pakolaisia. Koko maailmassa on noin 13 miljoonaa koditonta vaeltajaa, ja heistä on 5 miljoonaa Afrikassa. YK:n entinen pääsihteeri Kurt Waldheim sanoi heidän olosuhteitaan ”pahimmaksi inhimilliseksi kriisiksi”, ja heidän olosuhteitaan kuvaillaan ”äärimmäisen köyhiksi ja puutteenalaisiksi”. Näillä miljoonilla pakolaisilla, joilta on riistetty heidän kotinsa peltonsa ja karjansa, on vain vähän tai ei lainkaan toivoa siitä, että he pääsisivät joskus palaamaan entiseen elämäntapaansa.

Vaikka kehittyneissä ja teollistuneissa maissa asuvat eivät ehkä kärsikään tällaisten välttämättömyyksien puutteesta, he ovat siitä huolimatta uhattuja. Veden ja ilman saastuminen, viljelysmaan syöpyminen, kallis energia, luonnonvarojen hupeneminen ja niin edelleen ovat kaikki vakavia ongelmia. Edessä häämöttää suurena myös ydintuhon uhka.

Todellisuudessa uhka, jonka ihminen on aiheuttanut itselleen, on osa sitä vastuutonta toimintaa, jolla hän ’likaa omaa pesäänsä’, maapalloa. Taivaan ja maapallon ja kaiken niissä olevan Tekijä, Jehova Jumala, pitää ihmistä tilivelvollisena kaikesta tästä. Jumalan tahto nimittäin on, että ”hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; – – Mutta nöyrät perivät maan – – ja asuvat siinä iankaikkisesti.” – Psalmit 37:10, 11, 29.