Kiehtova suhde

Erään perhosen ja kekomuurahaisten välillä vallitsee kiehtova suhde. Miten se syntyy?

Alkukesästä muurahaissinisiipinaaras (Maculinea arion) munii munansa ajuruohon kukille. Kuoriutunut perhostoukka syö kahden nahanluonnin aikana etupäässä näitä kukkia. Sen jälkeen se pudottautuu maahan ja alkaa etsiä jotakin muuta.

Kun kekomuurahainen löytää sen, nämä kaksi käyttäytyvät ikään kuin ne tuntisivat toisensa. Muurahainen alkaa hieroa tuntosarvillaan ja jaloillaan perhostoukkaa. Sen johdosta eräästä perhostoukan kymmenennen jaokkeen huokosesta erittyy pisara mettä. Muurahainen imee sitä innoissaan, ja lopulta osingoille alkaa tulla muita muurahaisia.

Kun toukan keskiruumiin jaokkeet paisuvat, se on alkuperäiselle muurahaiselle merkki siitä, että sen on nyt kuljetettava uusi tuttavansa muurahaispesään. Se ottaa leuoillaan kiinni toukasta aivan paisuneitten jaokkeitten takaa. Sen jälkeen toukka oleskelee melko kauan nuorten muurahaistoukkien asuttamassa kammiossa, ja ne ovat sen uutta ravintoa. Muurahaiset vuorostaan saavat arvokasta mettä.

Perhostoukan kotelovaihe alkaa seuraavana keväänä, ja kolmen viikon kuluttua aikuinen perhonen lähtee hervottomat siivet rypyssä ryömimään pitkin muurahaispesän käytäviä. Yksikään muurahainen ei häiritse sitä. Ulkona auringonvalossa perhosen siivet vähitellen siliävät ja oikenevat lentokuntoisiksi.

Muurahaisten ja tämän perhoslajin välinen epätavallinen suhde herättää kiperiä kysymyksiä niiden vastattavaksi, jotka hyväksyvät evoluutioteorian. Miten muurahainen olisi oppinut tietämään sen, että perhostoukalla on kymmenennessä jaokkeessaan mettä erittävä huokonen, ja sen, mikä saisi sen erittämään mettä? Kuinka perhostoukka olisi oppinut sen, miten sen tulee valmistautua, jotta muurahainen kuljettaisi sen pois? Miksi muurahaiset sallisivat aikuisen perhosen ryömiä vapaasti ulos niiden pesästä? Tällaisiin kysymyksiin saadaan vastaus, kun seuraavat sanat hyväksytään totuutena: ”Jumala loi – – kaikkinaiset siivekkäät linnut [luomukset, UM] – – ja kaikki maan matelijat, kunkin lajinsa mukaan.” (1. Mooseksen kirja 1:20–25) Ei ole siis kysymys sokeasta sattumasta vaan tarkoituksenmukaisesta suunnittelusta.