Onko kristillinen lähetystyö vanhanaikaista?

MONIEN mielestä on. He ajattelevat ihmisillä olevan enemmän aineellisia kuin hengellisiä tarpeita. Siksi monet, jotka väittävät olevansa kristillisiä lähetystyöntekijöitä, keskittyvät palvelemiensa ihmisten terveydenhoidon ja asunto-olojen kohentamiseen tai maanviljelys- ja teknisten taitojen parantamiseen.

Silti on olemassa sellaisia, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että ihmiset tarvitsevat eniten hengellistä apua. Sen avulla he voivat parantaa elämän laatuaan jo nyt ja saada tulevaisuudentoivon.

Tämä tuli selväksi niille 2124 kuulijalle, jotka olivat läsnä Long Island Cityssä New Yorkissa sijaitsevassa Jehovan todistajien konventtisalissa sunnuntaina 8. maaliskuuta 1981. Tällöin pidettiin Vartiotornin Raamattukoulun Gileadin 70. lähetyskurssin päättäjäiset.

Vuodesta 1943 lähtien tämä koulu on valmentanut miehiä ja naisia toteuttamaan perusteellisemmin sitä lähetyskäskyä, jonka Jeesus antoi seuraajilleen: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, . . . opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.” (Matt. 28:19, 20) Se edellyttää lujaa uskoa ja elävää toivoa ynnä halua kertoa tällaisista hyvistä asioista toisille. 70. kurssin käyneet 49 oppilasta olivat tällaisia miehiä ja naisia, he olivat tulleet 9 maasta ja heidät lähetettiin 18 maahan.

Eräs Yhdysvaltain Missourista oleva 25-vuotias oppilas, jolla oli voimakas halu nähdä oikeudenmukaisuuden tapahtuvan maailmassa, oli aikonut lukea lakitiedettä voidakseen auttaa. Mutta hänen päämääränsä muuttui, kun hän oppi tuntemaan Jumalan sanasta suurenmoisen tulevaisuudentoivon, ja hän alkoi Raamatun ohjeitten avulla viettää sisällökästä ja mielekästä elämää.

Eräs 30-vuotias opiskelija Yhdysvaltain Oregonista kertoi entisestä elämästään opiskelijana, korkeakoulualueen radikaalina ja sellaisena, joka oli kääntänyt selkänsä yhteiskunnalle. Hän oli halunnut auttaa ihmisiä ja auttaa parantamaan maailmaa. Mutta tutustuttuaan Jehovan todistajiin ja Raamatun opetuksiin hän ajatteli: ”Tarkoitatteko, että todella on olemassa ihmisiä, jotka elävät Kristuksen opetusten mukaan? Eivätkö he tosiaankaan osallistu sotiin? Tämä oli minun asiaani, se tarkoitus jolle voisin alistaa kaiken muun.”

Oppilas toisensa jälkeen esitti syyksi lähetyspalvelukseen anomiselle ’Raamatun tulevaisuudentoivon ja sen järkevät neuvot, joilla elämänlaatua voi parantaa jo nyt’. He sanoivat: ’Ne voivat todella ratkaista ihmisten kohtaamat ongelmat.’ Monet olivat jo viettäneet yli kymmenen vuotta kokoajanpalveluksessa käyden ihmisten luona ja yrittäen kertoa heille tästä toivosta.

Oppilaat olivat viiden kuukauden ajan nauttineet perusteellisesta Raamatun tutkimisesta ja olivat saaneet käytännöllisiä ohjeita lähetystyönsä suorittamiseksi. Nyt heidän oli määrä saada jäähyväisohjeita opettajiltaan ja muilta, joilla itsellään oli kokemusta Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisesta ihmiskunnan ainoana toivona.

W. K. Jackson kannusti lähetystyöntekijöitä pitämään kiinni tehtävästään eikä ajattelemaan: ”Minä kokeilen sitä, ja jos se ei maistu, voin mennä kotiin.” Hän antoi hyviä neuvoja ihmissuhteista ja muistutti heitä Roomalaiskirjeen 15:2:n sanoista: ”Miellyttäköön kukin meistä lähimmäistään siinä, mikä on hyvää hänen rakennuksekseen.”

M. G. Henschel puhui asioista, joita meidän tulisi pitää suuressa arvossa. Meidän pitäisi etsiä ymmärrystä kuin kätkettyä aarretta. Jumalan valtakunta on aarre, jota meidän tulee etsiä ensimmäiseksi elämässämme. Ja apostoli Paavali kirjoitti evankeliuminpalveluksesta aarteena. (2. Kor. 4:7) Lähetystyöntekijöitä kehotettiin pitämään lujasti kiinni näistä aarteista.

A. D. Schroeder puhui Jeesuksen sanoista: ”Tule minun seuraajakseni.” (Matt. 19:21) Se merkitsee Kristuksen kaltaisten ominaisuuksien ilmaisemista ja toisten auttamista tekemään samoin. Hän sanoi, etteivät he olleet ”suorittaneet loppututkintoaan” Jeesuksen Kristuksen seuraajina. He olivat vasta aloittamassa uuden luvun elämässään seuratessaan häntä.

J. Redford kannusti lähetystyöntekijöitä menemään jatkuvasti eteenpäin hengellisin tavoin. Hän lainasi George Bernard Shawta, joka on sanonut: ”Kammoksun voittoa. Voitto merkitsee sitä, että ihminen on saanut työnsä päätökseen maan päällä . . . Pidän jatkuvan muuttumisen tilasta, jolloin tavoite on edessäpäin eikä takana.”

U. V. Glass kiitti lähetystyöntekijöitä siitä, että heillä oli voimakas halu tietää, mitä he tekivät ja miksi. Monet olivat kysyneet: ”Miten me voimme pysyä tehtävässämme?” Glass vastasi: ”Oppikaa tuntemaan ihmiset ja pitämään heistä.” Hän mainitsi, miten tärkeätä on antaa auliisti anteeksi, säilyttää oikea mielen asenne ja nöyryys. Korostaakseen tätä hän luki kirjeen, joka oli tullut eräältä äskettäin Keniaan menneeltä Gileadin oppilaalta:

”Luulen, että Brooklynissa saamani valmennus oli vasta alkua opiskelulleni. Täkäläiset veljet voivat opettaa minua paljon. Olen koettanut miettiä, millaista ominaisuutta lähetystyöntekijä tarvitsee eniten voidakseen menestyä tehtävässään. Ja mielestäni hän voi ennen muuta tarvita ’nöyryyttä’. Nöyryyttä kävelläkseen sen sijaan että ajaisi autolla. Nöyryyttä istuakseen kovilla laudoilla tai suurilla kivillä pehmustettujen istuinten asemesta. Nöyryyttä antaakseen vastauksia kuin lapsi kokousten aikana uuden kielen vuoksi. Ennen kaikkea hän tarvitsee mielen vaatimattomuutta ponnistellakseen riittävästi antamatta periksi ja luottaakseen Jehovaan eikä itseensä, kunnes meistä tulee jälleen ’käyttökelpoisia’ ja me teemme sitä, mitä olemme tulleet tekemään.”

G. M. Couch rohkaisi oppilaita, etteivät he koskaan kääntäisi selkäänsä lähetystyömääräykselleen. Heidän pitäisi muistaa Saarnaajan 7:9:ssä olevat sanat: ”Asian loppu on parempi kuin sen alku.” Heitä kannustettiin muistamaan, että lopulla on todellista merkitystä.

Lopuksi koulun rehtori F. W. Franz puhui Jumalan ”uskollisesta taloudenhoitajasta”, josta kerrotaan Luukkaan 12:40–53:ssa. Hän palautti mieliin kuningas Hiskian ajan 700-luvulla eaa., jolloin Juudan valtakuntaa uhattiin. Jesajan 22:15–25:ssä olevan kertomuksen mukaan oli kysymys taloudenhoitajan asemasta. Uskoton taloudenhoitaja Sebna korvattiin uskollisella taloudenhoitajalla Eljakimilla. Nykyisessä täyttymyksessä tämä osoittaa sen, miten tärkeätä on tunnistaa Jumalan nykyiset uskolliset palvelijat maan päällä. Franz kannusti oppilaita selvittämään mielessään täysin sen, mikä on Jumalan uskollinen taloudenhoitajaluokka.

Sen jälkeen kokouksen puheenjohtaja C. W. Barber jakoi todistukset. Iltapäivällä oppilaat esittivät kaksi opettavaista näytelmää. Raamatullinen näytelmä ”Etsi Jehovaa ja pysy elossa” käsitteli profeetta Aamoksen toimintaa Israelissa. Nykyaikaan sovitetun näytelmän nimenä oli ”Kuinka he tulevat kuulemaan, ellei joku saarnaa?” Se käsitteli sydäntä lämmittävällä tavalla sen talosta-taloonpalvelustyön eri puolia, jota Jehovan todistajat nykyään suorittavat.

Nämä 49 Gilead-koulun päättänyttä oppilasta ja kaikki muut läsnä olleet muistavat kauan erinomaisen, hengellisesti rakentavan ohjelman. Hengelliset asiat ovat todellakin hyvin tärkeitä, kuten apostoli Paavali kirjoitti 1. Timoteuksen kirjeen 4:8:ssa: ”Jumalisesta antaumuksesta on hyötyä kaikkeen, koska se sisältää nykyisen ja tulevan elämän lupauksen.”

[Kuva s. 24]

Vartiotornin raamattukoulu Gilead – 70. kurssi, maaliskuu 1981

Rivit on numeroitu alla olevassa luettelossa edestä taakse, ja nimet on lueteltu kussakin rivissä vasemmalta oikealle.

1) Browne, P.; Hitz, J.; Floyd, B.; De Jesus, M.; Davison, E.; Hoover, M.; White, J.; Gunn, A.; Wyssen, P. 2) Goff, M.; Karwoski, J.; Paulk, L.; Pedersen, S.; Altmeyer, H.; Rendell, D.; Spatz, P.; Oger, P.; Mathon, T.; Johns, E. 3) Brederlow, S.; Kelppe, L.; Reilly, G.; James, S.; Dennison, L.; Kemppainen, C.; Klopson, C.; Reilly, C.; Bivins, A.; Winbush, E. 4) Hoover, D.; De Jesus, J.; Klopson, T.; Hitz, E.; Lovini, D.; Mathon, L.; Pedersen, F.; Knox, H.; Reyna, R.; Karwoski, M. 5) Browne, R.; Johns, K.; Floyd, M.; Paulk, J.; Bivins, M.; White, R.; Winbush, W.; James, D.; De Wolfe, R.; Wyssen, J.