Mitä asiantuntijat sanovat abortista

Ristiriitaisia käsityksiä lääketieteen rintamalla

Muuttuvia käsityksiä oikeusrintamalla

TOHTORI BERNARD NATHANSON, joka kerran johti jo nyt toimintansa lopettanutta New Yorkin ensimmäistä ja vilkkainta aborttiklinikkaa, teki dramaattisen täyskäännöksen, kuten hän sanoi: ”Tulin vakuuttuneeksi siitä, että klinikan johtajana olin itse asiassa ollut vastuussa yli 60000 kuolemantapauksesta.” Hän jatkoi: ”On mieletöntä kiistää kiihkeästi sitä, että elämä alkaa hedelmöityksen alkaessa!”

Tri Howard Diamond Beth Israel -keskussairaalasta on eri mieltä: ”Jos tunnen jotakin, niin tunnen itseni tyytyväiseksi. Abortti on paljon tärkeämpi kuin sellaisen lapsen elämä, jota ei ole olemassa. . . . Sikiö ei ole mitään!”

Lääkärien suhtautuminen aborttien suorittamiseen vaihtelee suuresti. Toinen äärimmäisyys on se, että tunnetaan syyllisyyttä ja epätoivoa. Suuret määrät liukuhihna-abortteja saivat lääkärit pakenemaan juomiseen ja näkemään painajaisia. Toista äärimmäisyyttä edustavat lääkärit, jotka väittävät saavansa tyydytystä näistä toimenpiteistä, koska he mielestään pelastavat naisten hengen sekä tunneperäisesti että ruumiillisesti.

Joillakuilla lääkäreillä on sekavia tunteita. Tri William Rashbaum Beth Israel -keskussairaalasta näki kerran painajaisia pienenpienestä sikiöstä, joka vastusti abortointia pitämällä kiinni kohdunseinämistä. Hän tottui tilanteeseen, eikä tuo mielikuva enää kiusannut häntä, mutta hän sanoi: ”Olen ihminen. Minulla on oikeus tunteisiini. Ja tunteeni ovat: kuka antoi minulle tai kenelle tahansa oikeuden raskauden lopettamiseen? Minulla on oikeus tähän tunteeseen, mutta minulla ei myöskään ole oikeutta kertoa siitä potilaalle, joka epätoivoisesti tarvitsee tätä aborttia. Minulle ei makseta tunteistani, minulle maksetaan taidoistani. . . . Aloin tehdä paljon abortteja avioeroni aikoihin, jolloin tarvitsin rahaa. Mutta uskon myös siihen, että naisella on oikeus määrätä biologisesta kohtalostaan.”

Tri John Szenes uskoo, että naisella on oikeus aborttiin, ja se on hänen tärkein näkökohtansa. Kuitenkin hän myöntää, että suolaliuosaborttiin on hieman vaikea tottua: ”Yhtäkkiä huomattiin, että suolaliuosta ruiskutettaessa kohdussa oli vilkasta toimintaa. Kysymys ei ole nestevirtauksista. Ilmeisesti sikiö kärsii väkevän suolaliuoksen nielemisestä ja potkiskelee hurjasti, ja onhan se itse asiassa kuolemaan johtava vaurio.” Ja sen jälkeen hän jatkaa: ”Voin siis kuvitella, että jos olisin heti ruvennut lähdettämään 24-viikkoisia, olisin saanut kamppailla paljon enemmän omassa mielessäni siitä, onko tämä käytännössä sama kuin murha.

Beth Israel -sairaalassa Denverissä Coloradossa Yhdysvalloissa eräs lääkäri teki abortin ruiskuttamalla synnytyshormoneja ennenaikaisen syntymän aiheuttamiseksi. Tunteja myöhemmin lapsi syntyi elävänä, se itki ja kuoli hieman myöhemmin. Lääkäri ei määrännyt mitään elämää ylläpitäviä toimenpiteitä. Sairaanhoitajat olivat järkyttyneitä, ja yksi heistä erosi työstään. Eräs denveriläinen synnytyslääkäri sanoi vastaavanlaisesta tilanteesta: ”Se, että yrittää pelastaa sikiön tehdessään aborttia, on samaa kuin lähettäisi ambulanssin teloituskomennuskunnan luo. Sekä naisen että lääkärin kannalta koko abortoinnin tarkoitus on pitää huolta siitä, ettei sikiö jää eloon.”

Monilla sairaanhoitajilla on ollut traumaattisia kokemuksia, varsinkin suolaliuosaborttien yhteydessä. Eräs tutkija kertoi eräällä gynekologisella osastolla työskentelevän ylihoitajan antamasta lausunnosta. Hänen osastollaan tehtiin paljon tällaisia abortteja. Tutkija sanoi: ”Hän luetteli monia kauhistavia tilanteita, jolloin esimerkiksi syntyi eläviä lapsia, joiden hoitamiseen heillä ei ollut sairaalassa minkäänlaisia laitteita. Hän näki omin silmin, miten eräs lääkäri, joka sattui olemaan läsnä erään elävänä syntyneen lapsen synnytyksessä, myöhemmin hukutti lapsen formaliinisankoon.” Erään toisen tiedon mukaan lapsia abortoitiin 8 kuukauden ikäisinä, ja abortoituja lapsia, jotka kuusikuukautisina voisivat elää, ”lääkärit tappavat ruiskeilla tai tukehduttamalla muovipusseissa”. Lapset ovat elinkelpoisia, mutta ne surmataan.

Usein on väitetty, että raskaana olevan naisen tulisi saada määrätä omasta ruumiistaan, mutta sikiö ei ole hänen ruumistaan. Se ei ole mikään sivuelin tai umpilisäkkeen tai sappirakon kaltainen elin, jonka poistamista on verrattu sikiön poistamiseen äidin ruumiista. Maailmankuulu sikiöfysiologian tutkija professori tri A. W. Liley sanoi: ”Biologisesti me emme voi missään vaiheessa yhtyä siihen näkemykseen, että sikiö on vain äidin sivuelin. Geneettisesti äiti ja lapsi ovat erillisiä yksilöitä hedelmöityksestä lähtien.” Edelleen hän kuvailee sikiön toimintoja seuraavasti:

”Tiedämme, että se liikkuu ihastuttavan viehkeästi ja vaivattomasti kelluvassa maailmassaan ja että se on siinä asennossa, mikä siitä tuntuu mukavalta. Se aistii kivun ja kosketuksen ja kylmän ja äänen ja valon. Se juo lapsivettään enemmän, jos se makeutetaan keinotekoisesti, vähemmän, jos se tehdään pahanmakuiseksi. Se nikottelee ja imee peukaloaan. Se herää ja nukkuu. Toistuvat merkit saavat sen ikävystymään, mutta sitä voidaan opettaa valpastumaan ensimmäisestä merkistä ja tarkkailemaan seuraavaa erilaista merkkiä. Ja lopulta se määrää syntymäpäivänsä, sillä eittämättä sikiö päättää yksipuolisesti synnytyksen alkamisesta. . . . Tämä on se sama sikiö, jonka olemassaolo ja yksilöllisyys abortin kannattajien täytyy niin tunteettomasti jättää huomiotta tai tarmokkaasti kiistää.”

Tarkasteltuaan tällaisia kohdussa olevan sikiön hämmästyttäviä kykyjä tri Liley sanoo: ”Luulisi tällaisten tietojen herättävän uutta kunnioitusta syntymätöntä kohtaan. Sen sijaan jotkut ovat nykyään lujasti päättäneet tuhota sen – juuri kun se oli saanut hieman ruumiillista ja tunneperäistä yksilöllisyyttä.” Miksi aborttiliike on edistynyt niin pitkälle huolimatta siitä, että lapsi on selvästi ihminen? Tri Liley vastaa: ”Syntymätön lapsi on pieni, alaston, nimetön ja äänetön. Puolustuskyvyttömänä se on sopiva uhri. Se ei ole vielä saavuttanut yhteiskunnallisesti merkittävää ikää, eikä se voi puolustautua lyömällä takaisin.”

Monet lääkärit kieltäytyvät tekemästä abortteja. Eräs lääkäri sanoi: ”Jos on muutamia lääkäreitä, jotka näyttävät tekevän enemmän, se johtuu siitä, että jotkut meistä kamppailevat yhä Hippokrateen (valamme) kanssa.” Tämä vala sanoo abortista: ”En anna kenellekään kuolettavaa myrkkyä, vaikka sitä pyydettäisiin, enkä neuvo ketään muuta sitä antamaan. En liioin anna kenellekään naiselle sikiötä lähdettävää ainetta.”

Oikeusrintamalla on tapahtunut huomattavia muutoksia suhtautumisessa abortteihin. Englantilainen oikeusjärjestelmä piti aborttia rikoksena – lievempänä rikoksena raskauden alkupuoliskolla, koska lapsi ei ollut vielä liikkunut, eikä sitä siksi pidetty elävänä. Mutta kun äiti tunsi lapsen ”potkivan” raskauden toisella puoliskolla, lapsi oli elossa, ja sen jälkeen abortti oli törkeä rikos, murha. Näitä lakeja sovellettiin kaikkialla Yhdysvalloissa sen alkuaikoina sisällissodan jälkeiseen aikaan asti.

Eräs saksalainen tiedemies esitti vuonna 1827 ensimmäisen täsmällisen kuvauksen hedelmöityksestä, siittiön ja munasolun yhtymisestä. Sen jälkeen ymmärrettiin, että elämä alkoi hedelmöityksessä, sen sijaan että se olisi alkanut sikiön osoittaessa elonmerkkejä, kuten aiemmin uskottiin. Sisällissodan jälkeen vastaperustettu Amerikan lääkäriliitto lähetti tiedemiehiään todistamaan komiteoiden ja osavaltioiden lakia säätävien elinten eteen ja kertomaan niille, että elämä alkoi munasolun hedelmöitymisen aikaan. Näihin uusiin tietoihin suhtauduttiin siten, että jokainen liittovaltioon 1870-luvulla ja 1880-luvun alkupuolella kuulunut osavaltio saattoi voimaan uusia lakeja, jotka tekivät abortista törkeän rikoksen hedelmöitymishetkestä lähtien. Lääkäriliiton lausunto kuului: ”Me emme olleet tekemisissä minkään vähemmän kuin ihmiselämän kanssa.”

Ajat ovat muuttuneet. Nämä niin sanotut ”1800-luvun vanhastavat abortinvastaiset lait” on pyyhkäisty pois lakikokoelmista Yhdysvalloissa. Vuonna 1967 Coloradossa tuli voimaan sallivainen aborttilaki. Seuraavien neljän vuoden kuluessa viisitoista muuta osavaltiota seurasi esimerkkiä. Seuraavien kolmen vuoden aikana 33 osavaltiota hylkäsi sallivaiset lait. Mutta elämää puolustaneet voimat hävisivät kamppailun, kun Yhdysvaltain korkein oikeus päätti vuonna 1973 sallia pyydettäessä abortin kolmen ensimmäisen raskauskuukauden aikana, kolmen seuraavan kuukauden aikana tietyin rajoituksin äidin hyvinvoinnin vuoksi ja milloin tahansa ennen synnytystä äidin terveyden vuoksi.

Terveyden? Korkeimman oikeuden päätöksessä tapauksessa Doe – Bolton sen määriteltiin tarkoittavan ”kaikkia ruumiillisia, tunneperäisiä, psykologisia ja perheeseen ja naisen ikään liittyviä tekijöitä, joilla on jotakin tekemistä potilaan hyvinvoinnin kanssa”. Eräs toinen korkeimman oikeuden ratkaisema juttu, Roe – Wade, laajensi määritelmää näin: ”Äitiys tai lapsiluvun lisäys voi tehdä naisen elämän ja tulevaisuuden vaikeaksi. Psykologinen vahinko voi olla huomattava, ja lapsen hoito voi rasittaa henkistä ja ruumiillista terveyttä. Kun ei-toivotusta lapsesta on vaivaa kaikille sen kanssa tekemisissä oleville ja kun ongelmana on se, että lapsi tulisi perheeseen, joka on jo psykologisesti tai muulla tavoin kykenemätön huolehtimaan siitä.”

Eräs samansuuntainen mielipide lisäsi näihin ”terveydellisiin” syihin raskauden aiheuttamat haitat, kivun, tulojen menetyksen, opiskelusuunnitelmien hylkäämisen ja urasta luopumisen. Lyhyesti sanottuna mikä tahansa syy, minkä äiti saattaisi esittää, voisi lopettaa raskauden milloin tahansa ennen synnytystä.

Kansainvälinen perhesuunnittelujärjestö valaisee muuttunutta ajattelutapaa. Järjestön perusti Margaret Sanger, joka vastusti aborttia voimakkaasti, ja sen tarkoituksena oli edistää ehkäisyvälineiden käyttöä ja siten estää aborttien tarvetta. Tämä järjestö sanoi vuonna 1964: ”Abortti tappaa lapsen elämän sen alkamisen jälkeen. Se on vaaraksi elämällesi ja terveydellesi. Se voi tehdä sinut hedelmättömäksi, niin että jos haluat lapsen, et voi saada sitä. Syntyvyyden säännöstely vain lykkää elämän alkamista tuonnemmaksi.” Dramaattisen täyskäännöksen jälkeen perhesuunnittelujärjestö kannattaa nyt aborttia eräänä väestönsäännöstelymenetelmänä. Se myös tuki erästä oikeusjuttua, jossa korkein oikeus päätti sallia alaikäisen saada abortin ilman vanhempiensa suostumusta. Sen aiempaa lausuntoa: ”Abortti tappaa lapsen elämän” ei enää esiinny sen kirjallisuudessa. Kuitenkin tämä totuus näkyy erään lääketieteellisen aikakauslehden pääkirjoituksessa:

”Jokaisen ihmisen elämän kunnioitus on ollut keskeistä länsimaisessa lääketieteessä, ja eettiset syyt ovat saaneet lääkärit yrittämään jokaisen ihmisen elämän säilyttämistä, suojelemista, korjaamista, pidentämistä ja kohentamista. Koska vanhaa etiikkaa ei ole täysin tungettu syrjään, on ollut välttämätöntä erottaa aborttikäsite tappamiskäsitteestä, jota yhteiskunta edelleen kammoaa. Tämä on johtanut sen tieteellisen tosiasian eriskummalliseen karttamiseen, jonka jokainen tietää, että ihmisen elämä alkaa hedelmöityksessä ja jatkuu joko kohdun sisä- tai ulkopuolella kuolemaan asti.” – California Medical Journal, syyskuu 1970.

Aborttien oletettiin vähentävän myös pahoinpideltyjen lasten ongelmaa. Kuviteltiin, että ei-toivottuja lapsia pahoinpideltiin ja että estämällä niiden syntyminen pahoinpitelyt saataisiin loppumaan. Tosiasiat osoittavat tämän teorian vääräksi. Lasten pahoinpitelyt ovat lisääntyneet suuresti, kuten seuraava lehtitieto osoittaa: ”Löyhemmät aborttilait eivät johda siihen, että pahoinpideltyjä lapsia olisi vähemmän: Southern California -yliopiston lastentautiopin professorin tri Edward Lenoskin viisi vuotta kestäneissä tutkimuksissa paljastui, että kun ’abortti pyydettäessä’ -laki astui voimaan, raa’at lapsenmurhat ja lasten pahoinpitelyt kolminkertaistuivat – johdonmukainen seuraus siitä, että elämää pidetään halpana.” Sen sijaan, että abortit olisivat vähentäneet lasten pahoinpitelyä, ne ovat lisänneet siihen miljoonien kohdussa olevien lasten pahoinpitelyn.

Tuomioistuinten taitava sanailu niiden tehdessä aborttipäätöksiään saa ne antamaan ristiriitaisia tuomioita eräissä rikosoikeudenkäynneissä. Kaksi aseellista rosvoa ampui autoa, jossa oli raskaana oleva nainen. Yksi luoti tappoi sikiön. Nainen ei vahingoittunut kuolettavasti, mutta miehet saivat elinkautisen tuomion sikiön surmaamisesta. Toisessa tapauksessa Winfield Anderson ampui kaksospoikia odottanutta naista. Kaksoset otettiin pois keisarileikkauksella. Toinen, johon osui luoti, kuoli kolmen ja puolen tunnin kuluttua, ja toinen kuoli viidentoista tunnin kuluttua. Äiti säilyi hengissä. Puolustusasianajaja sanoi, etteivät sikiöt olleet ”ihmisiä” mutta tuomari Wingate j:r ratkaisi asian niin, että äitiin kohdistuneesta iskusta vahingoittuneet sikiöt olivat, jos ne myöhemmin kuolivat, murhan uhreja. Valamiehistö tuomitsi Andersonin syylliseksi kahteen murhaan.

Näin syntyy järjenvastainen tilanne. Jos äiti käskee surmata elinkykyisen sikiönsä, se on ihmisystävällistä. Jos sikiö saa surmansa rikoksen aikana, se on murha. Jos äiti lopettaa lapsensa elämän muutamaa päivää ennen lapsen syntymää, koska hän on onneton siksi, että siitä tulee taakka, se on laillista. Jos hän lopettaa sen päivä syntymän jälkeen, koska lapsi on taakaksi, kysymyksessä on murha.

Miten Jehova Jumala suhtautuu kaikkeen tähän? 2. Mooseksen kirjan 21:22, 23:ssa sanotaan: ”Jos miehet tappelevat keskenänsä ja loukkaavat raskasta vaimoa, niin että hän synnyttää kesken, mutta vahinkoa ei tapahdu, niin sakotettakoon syyllistä . . . Mutta jos vahinko tapahtuu, niin annettakoon henki hengestä.” Alkuperäinen heprealainen sana ei rajoita vahingoittumista äitiin, vaan se ottaa myös lapsen huomioon, kuten tarkka tutkimus paljastaa.a

Toiset vanhat lakikokoelmat suhtautuvat asiaan samalla tavalla. Syntymätöntä lasta suojelevia lakeja oli olemassa satoja vuosia ennen Kristusta. Hammurabin lakikokoelmassa oli sellaisia lakeja, ja myös sumerilaisten, assyrialaisten, heettiläisten ja persialaisten muinaiset lakikokoelmat kielsivät lyömästä naista niin että hänen syntymätön lapsensa kuolee. Nämä lait olivat rankaisevia, ja niihin liittyi myös hyvityksen suorittaminen.

Pelkoa herättävällä tavalla lapset valmistuvat kohdussa ja ovat ”Herran lahja”. ”Kukin meistä on tekevä itsestään tilin Jumalalle” siitä, miten me käytämme tätä lahjaa. – Ps. 127:3; Room. 14:12.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 13]

Jos äiti lopettaa lapsensa elämän muutamaa päivää ennen lapsen syntymää, se on laillista. Jos hän lopettaa sen päivä syntymän jälkeen, kysymyksessä on murha

[Huomioteksti s. 14]

Puolustuskyvyttömänä se on sopiva uhri

[Huomioteksti s. 15]

’En anna kenellekään naiselle sikiötä lähdettävää ainetta’ – Hippokrateen vala