Elämänmuutoksia Afrikassa
AMERICAN Ethnologist -julkaisussa kerrottiin Sambiassa Luapulan provinssissa asuvasta matriarkaalisesta yhteisöstä, josta tehtiin sosiologinen tutkimus. Tutkija Karla O. Poewe Lethbridgen yliopistosta Albertasta Kanadasta tarkastelee sitä, miten uskonlahkot ovat vaikuttaneet luapulalaisten perinteisiin tapoihin. Vietettyään puolitoista vuotta näiden ihmisten parissa Poewe tulee siihen johtopäätökseen, että ainoastaan ”Jehovan todistajat onnistuivat” aikaansaamaan ”muutoksen käyttäytymisessä jäsentensä keskuudessa sukulaisuus- ja perhesuhteissa ja taloudellisissa asioissa”, kun sitä vastoin toiset ovat ”onnistuneet heikosti todelliseen käyttäytymiseen johtavien ohjeiden antamisessa ja sellaisesta käyttäytymisestä kiinni pitämisessä”. Seuraavat havainnot ovat hänen tutkimuksestaan:
”Kylissä [Jehovan todistajien] toiminta on likimain sitä, mitä odottaisi parhailta ei-vallankumouksellisilta uudistusliikkeiltä. Lähes huomaamatta jäsenet rakentavat uudelleen elämäänsä ja siten epäsuorasti yhteisöään päätarkoituksenaan päästä täysin määrin osallisiksi tulevasta Jumalan valtakunnasta. . . .
”Jehovan todistajat, joiden opit muodostavat kypsien palvelijoiden kasvattamiseen tarkoitetun opetusmenetelmän, . . . ovat hankkineet maanmiestensä keskuudessa äärimmäisen rehellisten ihmisten maineen, ja siksi mieluiten heille annetaan sellaista työtä, jossa käsitellään rahaa.”
Kuvaillessaan luapulalaisten perhetapoja tutkija Poewe selittää, että koska heidän yhteisössään perintö kulkee äidin suvun kautta, ”luapulalaisten matriarkaalisuuden ansiosta naiset valvovat maata, keräävät rahaa lapsilta ja ottavat eron ’hyödyttömistä’ aviomiehestä”. Hän toteaa myös: ”Naisten mielestä helpot avioerot ovat tärkeitä oloissa, joissa miehiä ei ole ’valmennettu’ kantamaan päävastuuta vaimon ja lasten huoltamisesta.” Miten hyvin Jehovan todistajat ovat voineet pitää puoliaan tällaista perinteistä aviollista käyttäytymistä vastaan?
Poewe vastaa: ”Jehovan todistajat onnistuvat muiden lahkojen jäseniä paremmin vakaiden avioliittojen säilyttämisessä. Samoin kuin on työnantajien ja työntekijöiden laita, heidän menestyksensä johtuu siitä, että miehen ja vaimon roolit ovat jossain määrin vaihtuneet. Heille on vastikään valjennut mahdollisuus työskennellä yhteistoiminnassa toisiaan uhkaamatta ja he ovat alkaneet ymmärtää olevansa toistensa kohtelusta tilivelvollisia uudelle keulakuvalle, Jumalalle. Luottamuksen antaminen miehelle, joka ei ole vaimon veli, on (Luapulan matriarkaalisessa yhteisössä) naisen kannalta vaarallinen teko, mutta Jehovan todistaja -aviomiestä opetetaan tuollaisen luottamuksen vastineeksi kantamaan vastuuta vaimonsa ja lastensa hyvinvoinniksi. Mutta luottamuksen ja vastuun vaihtamisen lisäksi miestä ja vaimoa kannustetaan olemaan nuhteettomia ihmisiä (abantu abacishinka). Tämä kaiken voittava nuhteettomuuden vaatimus lujittaa avioliiton.”
Minkä ansioksi tämä sosiologinen tutkimus panee tällaisen luapulalaisten keskuudessa vallitsevissa perinteisissä tavoissa tapahtuneen merkittävän muutoksen? Kirjoittaja toteaa, että Jehovan todistajien keskuudessa ”Raamattua pidetään yhteiskuntaelämän ’mallina’”. Hän sanookin: ”Luapulalaiset Jehovan todistajat käyttävät Raamattua tehdäkseen yksilöistä sen arvoisia, että he voivat päästä uuteen maailmaan.”