Miksi olla tiedemies?
Tiedemiehen uraa tavoittelevien nuorten oli vastattava tähän kysymykseen eräässä ainekilpailussa. Englantilainen aikakauslehti ”New Scientist” julkaisi 6. syyskuuta 1979 voittaneen aineen, jonka oli kirjoittanut 15-vuotias Gabrielle Horne Blackheathista Lontoosta.
”TIETEELTÄ sellaisena kuin näen sen nykyään puuttuu sisäinen suuntavaisto kaiken päätäpahkaisen rynnistyksensä vuoksi.” Hän näkee tämän puutteen vaativan uudenlaista tiedemiestä: ”Tiedemiehet eivät voi enää jatkaa ’tieteellisen edistyksen’ tiellä kertomatta – mielikuvitustaan käyttäen ja värikkäästi – niistä kielteisistä puolista, jotka heidän työstään koituu planeetallemme. Me tarvitsemme uuden tiedemies/filosofi-lajin.” Sen jälkeen hän luettelee joitakin kielteisiä puolia.
”Tieteen humalluttamasta ihmisestä on tullut luonnon posliinikaupassa riehuva norsu.” Polttamalla fossiilisia polttoaineita ihminen on lisännyt hiilidioksidin määrää ilmakehässä, ja se voisi kehittää lämpöä ja ”kasvihuoneilmiön”, joka lopulta voisi tehdä maasta asumattoman.
”Länsimainen ihminen on käyttäytynyt kollektiivisesti kuin juopunut merimies tai vielä pahemmin – me olemme itse asiassa sanoneet, että niin kauan kuin me voimme nykyään ajaa autoillamme, me emme välitä siitä, näkevätkö lapsemme ja lapsenlapsemme nälkää tai jäätyvätkö he kuoliaaksi tai räjäyttävätkö he huomenna itsensä ilmaan ydinreaktoreilla!”
Eräiden hyönteismyrkkyjen käytön vuoksi myrkkyjä kerääntyy matoihin, joita linnut syövät, ja niitä menehtyy satoja tuhansia. Hän sanoo: ”Se, mitä on seurannut trooppisten alueiden paljaaksihakkuista maanviljelystä varten, on vielä yksi esimerkki sokeudestamme syyn ja seurauksen suhteen: se on myös luonut suotuisia olosuhteita tsetsekärpäselle, joka on sen vuoksi lisääntynyt nopeasti ja levittänyt unitautiepidemioita.”
Tällaisten esimerkkien luettelemista voisi jatkaa kyllästymiseen asti. Ne työkalut, jotka tiede on antanut ihmisen käteen, tekevät ihmisen paatuneen ympäristöstä piittaamattomuuden tuhoisammaksi siinä määrin, että ihminen voi hävittää itsensä. Hän valaisee tätä vaaraa vaikuttavana tavalla:
”Voitaisiin sanoa, että käyttämällä hyödyksemme sitä uskomatonta voimaa, jonka tiede on antanut käsiimme, me väistämättä kylvämme oman tuhomme siemeniä; että mikä tahansa laji, joka vallitsee Maata siinä määrin, että se vaarantaa asuinkumppaniensa elossa säilymisen, on varmasti tuhoava itsensä, sillä siinä on luonnon sisäinen varoventtiili. Samoin kuin syöpä tuhoaa itsensä tappamalla isäntänsä, aivan samoin ihminen saattaa itsensä alttiiksi vaaralle ryöstämällä niitä voimavaroja, joita hän itse tarvitsee säilyäkseen elossa.”
Hän on sitä mieltä, että tarvitaan välttämättä uutta suhtautumistapaa moraalisen ohjauksen antamiseksi tieteelle, ja katsoo, että tähän pyrkimykseen sitoutuminen on yksi voimakas kannustin tiedemiehenä olemiseen. Hän ilmaisee sen seuraavasti:
”Tämän tulevaisuuden pahaenteisen puolen kohtaamiseksi täytyy kehittyä uudenlainen tiedemies, sellainen asiantuntija, joka ei rajoitu puhtaaseen tieteeseen, vaan joka on tietoinen siitä, että tiede tarvitsee ennen kaikkea moraalista ohjausta. Tiedemieheksi tuleminen merkitsee nykyään kaameimpaan moraaliseen haasteeseen tarttumista, jonka ihminen on koskaan kohdannut.”
Gabrielle Hornen tietoisuus moraalisäännöistä riippumattoman tieteen aiheuttamasta vaarasta on kiitettävää. Suuri yleisö on samalla tavalla tietoinen siitä. Mutta historian mukaan etäisten vaarojen tajuaminen merkitsee paljon vähemmän ihmisten tapahtumaan kulussa kuin nykyinen oma etu. Niin kauan kuin uhka on jonkin tulevan sukupolven asia, nykyiseen sukupolveen vaikuttaa enemmän kaikki se, mikä sitä vahingoittaa. Todellisuudessa tämä sukupolvi kärsii jo saastumisesta, mutta siihen asti kun vahingot tulevat selvemmin tuhoisiksi, rahanhimo ja aineellisten mukavuuksien kiihkeä halu rumentavat tämän totuuden.
Lähes 1900 vuotta sitten Raamattu ei ennustanut ainoastaan maan nykyistä saastumista vaan myös saastuttamisen loppumisen. Sitä eivät aikaansaa ”tiedemies/filosofit” tai muut ihmiset, vaan Jumala itse. Hän on se, jonka ennustettiin ’saattavan turmioon ne, jotka turmelevat maan’. – Ilm. 11:18.