Tunnettuja rehellisyydestä

Rehellisyys on kristillinen vaatimus. Apostoli Paavali kirjoitti siis sopivasti: ”Rukoilkaa jatkuvasti meidän puolestamme, sillä luotamme siihen, että meillä on vilpitön omatunto, koska me tahdomme käyttäytyä rehellisesti kaikessa.” (Hepr. 13:18) Seuraava kokemus Ranskasta valaisee sitä, miten toiset panevat merkille tällaisen rehellisyyden ja mitä hyötyä siitä on.

Muuan kristitty liikemies kohtasi joitakin vaikeuksia nykyisen talouskriisin vuoksi. Hän sanoi siitä seuraavasti:

”Tehtailijana minun on joskus vaikea maksaa laskuja kuukauden lopussa myyntivaikeuksien vuoksi. Niinpä minun oli elokuun lopussa vuonna 1977 pakko pyytää erästä välittäjää lykkäämään minulta tulevia huomattavia saataviaan. Kysymyksessä oli suuri ulkomainen yhtiö, joka oli tarkka siitä, että laskut hoidetaan ajoissa. Talousjohtaja torjui pyyntöni ja pyysi paikallista asiamiestä vaatimaan heti koko summan. Olin jo antanut todistusta tälle asiamiehelle, joka sanoi johtajalle, että hän tunsi minut erittäin hyvin ja että olin luotettava. Mutta mitkään perustelut eivät kelvanneet.

”Sitten hän sanoi vielä, että olin Jehovan todistaja. Vastaus kuului: ’Siinä tapauksessa asia on toinen! Myöntäkää hänelle hänen pyytämänsä lykkäys.’ Sen jälkeen asiamies on käynyt luonani ja selittänyt koko tapauksen. Hän näytti minulle valokopion kirjeestä, jonka johtaja oli lähettänyt yhtiön keskuspaikkaan. Kirjeessä oli seuraava huomautus: ’Jehovan todistaja – suotuisa lausunto.’”

Tämä todistaja hoiti velkansa lykkäyksen jälkeen, ja hänellä on edelleen erinomaiset liikesuhteet tämän yhtiön kanssa. Tietenkään kristityt eivät noudata rehellistä menettelyä pelkästään turvatakseen joitakin aineellisia etuja. Mutta heidän rehellisten sanojensa ja tekojensa hyvä maine ei jää huomaamatta.