Panettelukin voi mainostaa totuutta
JUMALAN palvelijoiden ei pitäisi hämmästyä, kun toiset esittävät heidät ja heidän sanomansa väärässä valossa. Kristitty apostoli Pietari kirjoitti uskoville tovereilleen: ”Koska ette enää juokse heidän kanssaan tähän suuntaan samaan irstailun lätäkköön, he oudoksuvat ja pilkkaavat teitä jatkuvasti.” (1. Piet. 4:4) Joskus tällaisista puheista on hyötyä, sillä ne saavat toiset kiinnostumaan Raamatun sanomasta.
Senegalin tasavallassa asuva mies kertoo, mitä tapahtui ensimmäisenä päivänä uudessa työpaikassa: ”Työtoverini ahdistivat minua esittämällä voimakasta propagandaa erästä toista miestä vastaan, joka ei ollut työssä tuona päivänä. ’Hän on hullu’, he sanoivat. ’Hän ei osaa puhua mistään muusta kuin Jumalasta, ja aina hän yrittää kääntää ihmisiä pois heidän uskonnostaan. Ole varuillasi! Hän yrittää saada sinutkin pois kirkostasi.’
”Olin suoraan sanoen ymmälläni. Nämä ihmiset eivät edes tunteneet minua. Miksi he kaikki osoittivat minulle tällaista ’huomaavaisuutta’ ja ’ystävällisyyttä’? Se sai minut melko uteliaaksi, ja olin innokas tapaamaan tätä ’hullua’, jota niin inhottiin.
”Kolmannen työpäiväni aamuna minua tuli tapaamaan sellainen ihminen, jota en ollut aiemmin nähnyt. Hänestä pursui elämäniloa. Hänen valoisa mielenlaatunsa ja hellyttävä hymynsä olivat merkillepantavia. Hän toivotti minut avosylin tervetulleeksi. Hän sanoi, että meistä tulisi työtovereita. Hän vaikutti kaikin tavoin täysin normaalilta. Mutta olin varma, että hän oli se ’hullu’, josta jokainen oli varoittanut minua. Aluksi en sanonut mitään muuta kuin: ’Ahaa, sinun täytyy olla se . . .’ Hän sanoi hämmästyneenä: ’Niin, minä se olen. Mutta miten se on mahdollista? Tunnetko sinä minut?’
”Selitin, että ainakin jollakin tavalla tunsin hänet, sillä olin jo kahden päivän ajan kuullut niin paljon hänestä toisilta työntekijöiltä. Koska meidän oli tehtävä työtä yhdessä, hän käytti hyväksi työtaukoja puhuakseen minulle Valtakunnan hyvästä uutisesta. Sanoin hänelle aluksi, ettei minulla ollut mitään hänen puheitaan vastaan, mutta että en vaihtaisi uskontoani mihinkään maailmassa. Mutta tuon saman päivän iltapäivään mennessä hänen saarnaamansa sanoma kuulosti yhä paremmalta. Seuraavaan päivään mennessä olin jo tehnyt ratkaisuni totuuden hyväksi.”