Hämmästyttävä toipuminen

KUVITTELE, että esimiehesi tulisi luoksesi ja kertoisi, että 19-vuotias poikasi on joutunut liikenneonnettomuuteen. Millaiset ajatukset risteilisivät mielessäsi? Tällainen oli minun kokemukseni täällä Belgiassa.

Saavuttuamme sairaalaan vaimoni ja minä saimme tietää, miten kriittinen tilanne oli. Kirurgi kertoi meille: ”Poikanne ei ole saanut ainoastaan kallonmurtumaa ja vakavaa aivotärähdystä, vaan hänen kylkiluitaan on katkennut, ja ne ovat puhkoneet keuhkoja aiheuttaen runsaan verenvuodon. Hänen verensä näyttää jo nyt värjätyltä vedeltä. Ilman verta hänellä on vain muutamia tunteja elinaikaa.”

Siihen asti lääkärit eivät olleet antaneet verta. Miksi eivät? Koska he olivat kunnioittaneet niitä kahta kirjallista lausuntoa, jotka löytyivät poikamme henkilöllisyyspapereista ja joissa kiellettiin antamasta verta missään olosuhteissa. He olivat odottaneet meidän saapumistamme saadakseen luvan antaa verta kaiken ollessa valmiina sen tekemiseksi.

Se oli meille molemmille äärimmäisen koetteleva tilanne. Me lähestyimme Jehovaa rukouksessa ja saimme kokea hänet Jumalaksi, joka on ”apumme hädässä aivan vahva”. – Ps. 46:2.

Me olimme sydämemme pohjasta kiitollisia lääkäreille siitä, että he olivat kunnioittaneet meidän asennettamme veren pyhyyteen. Me kiitimme heitä siitä ja myös siitä hyvästä hoidosta, jota he olivat antaneet pojallemme tähän mennessä. Me pyysimme, että he tekisivät edelleen kaiken voitavansa ja kunnioittaisivat poikamme toivomusta karttaa verta. Vakuuttuneina siitä, että meidän rakastava Tekijämme, Luoja, Jehova Jumala, on antanut veren pyhyyttä koskevat korkeat Raamatun periaatteet, me selitimme lääkäreille, miten me kaikki kolme olimme huolissamme Jumalan hyväksymyksen saamisesta, ja että me halusimme totella hänen lakejaan. Me tiesimme, ettemme tulisi koskaan katumaan sitä, että olimme uskollisesti asennoituneet Jehovan puolelle. – Apt. 15:28, 29; 21:25.

Kun saavuimme osastolle leikkauksen jälkeen, huomasimme heti, miten hyvin poikaamme hoidettiin. Mutta hän oli vielä tajuton. Koska kirurgi oli kertonut meille, että hän saattaisi kuulla jotakin silloin tällöin, menin hänen lähelleen ja sain sanotuksi: ”Freddy, nuku vain rauhassa äläkä ole huolissasi. Kaikki kääntyy parhain päin.”

Seuraavana päivänä kello kuuden aikaan illalla Freddyn pulssilukema laski pelottavasti. Tämä oli merkki hänen elinvoimansa heikkenemisestä. Yksi sairaanhoitaja oli koko ajan hänen vierellään hoitamassa häntä ja tarkkailemassa pienintäkin merkkiä, joka voisi antaa meille toivoa. Kahdeksan aikaan illalla hoitaja avasi hänen huoneensa oven ja kertoi meille, että verenhukka oli pysynyt vakiona jonkin aikaa. Tämä antoi meille uutta toivoa hänen henkiin jäämisestään.

Kuvittele miten onnellisia olimme, kun kolmantena päivänä onnettomuuden jälkeen, iltapäivällä, poikamme pystyi puhumaan muutamia sanoja. Hänestä tuntui kuin hän olisi heräämässä unesta. Hän ei ollut tajunnut mitään koko tapahtuman aikana eikä ollut missään vaiheessa tuntenut mitään kipua. Siitä lähtien toipuminen oli nopeaa.

Freddy pääsi sairaalasta neljä viikkoa onnettomuuden jälkeen monien suureksi hämmästykseksi. Muuan lääkäreistä sanoi: ”Miten mieluista onkaan nähdä kuolleen virkoavan eloon.” Eräs toinen huomautti: ”Nostan hattua heidän asenteelleen.”

Laskeuduimme nyt Freddy mukanamme samoja portaita, joita olimme nousseet sinä aamuna, jona onnettomuus tapahtui. Tajusimme nyt paremmin kuin koskaan, miten suuri kuilu vallitsee elämän ja kuoleman, pelon ja ilon, ahdistuksen ja mielenrauhan välillä. Koska olimme päättäneet totella edelleen Jumalan lakia, astelimme portaita alas kuin voittajina.

Tänä vaikeana aikana meitä liikutti uskonveljiemme ja -sisartemme tuntema syvä huoli. He todella osasivat lohduttaa meitä. Jopa sellaiset, joita emme olleet koskaan nähneet muissa tilanteissa, tulivat kysymään poikamme vointia. Myös lääkärit olivat suuri rohkaisun lähde erityisesti sen vuoksi, että he kunnioittivat kristillistä omaatuntoamme.

Ja aivan erikoisesti kiitimme Jehovaa, joka vahvisti meitä voimakkaasti hengellään vastauksena rukouksiimme. Hän ei koskaan hylännyt meitä noina vaikeina tunteina. Me kaikki kolme olemme nyt onnellisempia kuin koskaan voidessamme mennä lähimmäistemme luo kertomaan heille, että pian Jehova lopettaa kaiken surun, koska ”hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva”. (Ilm. 21:4) – Lähetetty.