Omatekoinen Jumala

● Ensimmäisellä vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua elänyt tunnettu roomalainen satiirikko ja runoilija Horatius antoi vuosisatoja sitten merkittävän iskun epäjumalanpalvelukselle. Tämä entisaikojen kirjailija merkitsi muistiin seuraavat latinan kielestä käännetyt sanat: ”Ennen minä olin viikunapuun kanto, hyödytön pölkky, kunnes puuseppä, emmittyään tekisikö minusta jumalan vai jakkaran, lopulta päätti tehdä minusta jumalan. Näin minusta tuli jumala!” – Clarke’s Commentary, IV osa, s. 175.

● Mutta jumalankuvien täydellinen järjettömyys oli jopa vielä vaikuttavammin osoitettu paljon aikaisemmin 8. vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua eläneen, tosi Jumalaa Jehovaa edustaneen profeetta Jesajan välityksellä. Hän kirjoitti mm.: ”Hän hakkaa itselleen setripuita, hän ottaa rautatammen . . . Se on ihmisillä polttopuuna; hän ottaa sitä lämmitelläkseen, sytyttää uunin ja paistaa leipää, vieläpä veistää siitä jumalan ja kumartaa sitä, tekee siitä jumalankuvan ja lankeaa maahan sen eteen. Osan siitä hän polttaa tulessa, toisen osan ääressä hän syö lihaa, paistaa paistin ja tulee ravituksi; hän myöskin lämmittelee itseänsä ja sanoo: ’Hyvä, minun on lämmin, minä näen valkean’. Ja lopusta hän tekee jumalan, jumalankuvan, jonka eteen hän lankeaa maahan, jota hän kumartaa ja rukoilee sanoen: ’Pelasta minut, sillä sinä olet minun Jumalani’. . . . Ei tule heidän mieleensä, ei ole heillä järkeä eikä ymmärrystä, että sanoisivat: ’Osan siitä olen polttanut tulessa, olen paistanut sen hiilillä leipää, paistanut lihaa ja syönyt; tekisinkö tähteestä kauhistuksen, lankeaisinko maahan puupölkyn eteen!’ Joka tuhassa kiinni riippuu, sen on petetty sydän harhaan vienyt, ei hän pelasta sieluansa eikä sano: ’Eikö ole petosta se, mikä on oikeassa kädessäni?’” – Jes. 44:14–20.