Oletko herkkä oikealla tavalla?

ON OLEMASSA sekä oikea että väärä tapa olla herkkä. Vääränlainen herkkyys on heikkous, merkki kypsymättömyydestä, selvä haitta. Oikealaatuinen herkkyys osoittaa voimaa; se on merkki kypsyydestä.

Me tapaamme jatkuvasti ihmisiä, jotka ovat herkkiä väärällä tavalla. Sellaista herkkyyttä nimitetään toisinaan liikaherkkyydeksi. Jotkut ihmiset ovat liikaherkkiä ulkonäkönsä suhteen, koska he sattuvat olemaan liikapainoisia tai koska he ontuvat tai koska heidän kasvoissaan on jokin virhe.

Toiset taas ovat herkkiä kansallisuutensa, rotunsa tai ihonvärinsä takia. Tämän vuoksi heidän ystävänsä ja tuttavansa yrittävät parhaansa, etteivät he saisi heitä tuntemaan olevansa laiminlyötyjä tai syrjittyjä. Olemalla liikaherkkiä he juuri kiinnittävät toisten huomion siihen arkaan piirteeseen, jonka he haluaisivat jäävän toisilta huomaamatta. Jos he unohtaisivat koko asian, toisetkin epäilemättä unohtaisivat sen.

Hyvin yleinen puute on olla äärimmäisen herkkä oikaisulle tai arvostelulle. Työntekijät ja opiskelijat ovat usein liikaherkkiä kaiken vähänkään kuriin viittaavan suhteen. Epäilemättä yksi syy siihen, miksi Raamattu tähdentää niin voimakkaasti kurin tärkeyttä, on ihmisen taipumus harmistua kurista, kavahtaa sitä liikaherkkyyden takia. Raamattu kiinnittää huomion kurin arvoon kirjaimellisesti kymmeniä kertoja. Niinpä voimmekin lukea: ”Tartu kiinni kuritukseen äläkä hellitä; säilytä se, sillä se on sinun elämäsi.” ”Kurittava nuhde on elämän tie.” ”Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte.” Niin, viisas ihminen ei ärsyynny, kun häntä oikaistaan. – Sananl. 4:13; 6:23; 8:33.

Muinaisen Israelin kuningas Daavid oli viisas mies tässä suhteessa. Hän sanoo eräässä psalmissaan: ”Lyököön minua vanhurskas: se on rakkautta; kurittakoon hän minua: se on öljyä minun päähäni, siitä minun pääni älköön kieltäytykö.” (Ps. 141:5) Hän ei pelkästään sanonut näin, vaan hän eli noiden sanojen mukaan. Häntä oikaistiin useita kertoja, koska hän oli toiminut väärin, mutta kertaakaan hän ei harmistunut siitä. Hänen poikansa, kuningas Salomo, ilmaisi samanlaista asennetta eräässä sananlaskussaan sanoen: ”Parempi julkinen nuhde kuin salattu rakkaus. Ystävän lyönnit ovat luotettavat.” – Sananl. 27:5, 6.

Ironista kyllä, on usein niin, että juuri siltä, joka on erittäin herkkä omien tunteittensa suhteen, puuttuu herkkyys toisten tunteita kohtaan, ja hän käsittelee siksi toisia hyvinkin kovakouraisesti. Hän ei ehkä itse siedä arvostelua, mutta arvostelee vapaasti toisia. Adolf Hitler oli äärimmäinen esimerkki tästä. Kerrotaan, että hän ei sietänyt työtovereiltaan eikä käskyläisiltään eikä oikeastaan keneltäkään mitään eriäviä mielipiteitä eikä arvostelua. Kuitenkin hän tuhosi arvostelullaan toisia. Hän ei pelkästään pystynyt tyynenä määräämään miljoonia viattomia juutalaisia murhattavaksi, vaan hän nautti näiden ja toisten vihollisten kiduttamisen näkemisestä. Siksi hän ei antanut vain kiduttaa pirullisesti niitä, jotka olivat yrittäneet salamurhata hänet, vaan hän teetti myös elokuvia heidän kuolinkamppailustaan omaksi nautinnokseen. Todellakin se, että on hyvin herkkä omien tunteittensa suhteen, mutta täysin välinpitämätön toisten tunteitten suhteen, on huono yhdistelmä.

Miten sitten oikealaatuinen herkkyys ilmenee? Sitä voidaan havainnollistaa taiteen avulla. Hyvä muusikko on herkkä äänen, melodian ja soinnun kauneuden suhteen. Sivellintä käyttävä taiteilija on herkkä valon ja varjon, värien ja muodon eri vivahteille. Siinä määrin kuin nämä taiteilijat ovat herkkiä tällaisille ulkoisille virikkeille, siinä määrin he tuottavat onnellisuutta itselleen ja toisille.

Samalla tavalla ihmiset voivat olla valppaita ja herkkiä tekemään havaintoja ympärillään olevista. Sellainen herkkyys saattaa ilmetä myötätuntoisena lähimmäisenrakkautena. Raamatun vertauksessa ”laupiaasta samarialaisesta” sekä papilta että leeviläiseltä puuttui tällainen herkkyys. Tuntematta mitään sääliä he saattoivat jättää huomioon ottamatta tiepuolessa makaavan miehen, jota oli lyöty ja joka oli ryöstetty. Mutta ”laupias samarialainen” oli herkkä; hän osoitti empatiaa, hän tunsi myötätuntoa. Hän osoitti sen tekemällä kaiken voitavansa helpottaakseen tämän ryöstäjien uhrin oloa. – Luuk. 10:29–37.

Jeesus itse oli myötätuntoisen herkkä. Niinpä luemme, että eräässä tilanteessa hän oli syvästi närkästynyt ja ”perin pohjin murheissaan [niiden] sydämen tunnottomuudesta”, jotka ehdottomasti vaativat sapatin noudattamista ja jotka näkivät mieluummin miehen kärsivän kuin tulevan parannetuksi sapattina. – Mark. 3:1–5.

Niin, Jeesus ”tunsi sääliä [kansaansa kuuluvia] kohtaan, koska he olivat kiusattuja ja sysittyjä niin kuin lampaat ilman paimenta”. (Matt. 9:36) Hän omisti elämänsä heidän palvelemiseensa. Ja hän kehotti apostoleitaan tekemään samoin, sanoen: ”Kun menette, saarnatkaa sanoen: ’Taivasten valtakunta on tullut lähelle.’ Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa lepratautisia, ajakaa ulos demoneja. Ilmaiseksi olette saaneet, ilmaiseksi antakaa.” – Matt. 10:7, 8.

Toiseen tapaan olla oikealla tavalla herkkä liittyy meidän omatuntomme. Tämän asiainjärjestelmän pahuuden ja luontaisen itsekkyyden takia hyvin monet ihmiset ”vaeltavat mielensä hyödyttömyydessä, . . . sydämensä tunnottomuuden vuoksi. . . . Menetettyään kaiken moraalitajunsa he ovat antautuneet irstauteen harjoittamaan ahneesti kaikenlaista epäpuhtautta.” Keillään sellaisilla ei ole enää herkkää omaatuntoa. Sen sijaan heillä ”omatunto on kuin poltinraudalla merkitty”. Jos jätämme huomioon ottamatta omantunnon käskyt pienissä asioissa, voimme tulla yhä huolimattomammiksi, niin että lopulta huomaamme tekevämme vakavia syntejä. – Ef. 4:17–19; 1. Tim. 4:2.

Vielä yksi piirre oikealaatuisessa herkkyydessä on se, mitä kutsutaan herkäksi henkiseksi havaintokyvyksi. Se on terävä havaintokyky sen suhteen, mikä on paras tapa toimia kulloinkin vallitsevissa olosuhteissa. Se on erityinen kyky tulla toimeen toisten kanssa loukkaamatta heitä, koska on herkkä heidän mielialoilleen ja ajatuksilleen. Herkkä ihminen voi havaita ne tarkkailemalla pikkuasioita, kuten kasvonilmeitä, äänen sävyä, henkilön asentoa tai jopa pukeutumistapaa. Kaikilla sellaisilla, jotka työskentelevät henkisesti häiriytyneiden ihmisten parissa, tulisi olla tämä herkkä henkinen havaintokyky, ja se pitäisi olla myös kaikilla kristityillä, jotka saarnaavat ja opettavat tehokkaasti Jumalan valtakunnan hyvää uutista toisille.

Herkkyyteen liittyy todella monia piirteitä. Se, että on toisinaan herkkä väärällä tavalla, saattaa johtua pelkästä ajattelemattomuudesta. Mutta useimmiten se on heikkous ja joskus myös osoitus itsekkyydestä, kuten silloin, kun ei olla herkkiä toisten tarpeitten tai ahdingon suhteen. Oikealaatuinen herkkyys on viisasta, ja sen saa aikaan tai tekee mahdolliseksi empatia, myötätunto ja rakkaus.