’Itä on itä ja länsi on länsi’
Herätkää!-lehden Taiwanin-kirjeenvaihtajalta
KUN ystävä ojentaa kätensä sinua kohti kämmen alaspäin ja viittoo sormillaan tai koko kädellään alaspäin, niin mitä se merkitsee? Se riippuu siitä, onko hän itämaalainen vai länsimaalainen. Itämaalaiselle se epäilyksettä merkitsee: ”Tule tänne!” Mutta länsimaalaiselle se todennäköisesti merkitsee: ”Pysy paikoillasi!” tai ehkäpä: ”Laskeudu alas!” On olemassa monia pieniä seikkoja, jotka tekevät idästä ja lännestä erilaisia.
Länsimaiset tavat vaativat yleensä, että täytyisi pitää suu kiinni pureskeltaessa ja olla aiheuttamatta tarpeetonta ääntä. Japanissa uusi lähetystyöntekijä havaitsi, että tämä ei miellyttänyt hänen isäntäänsä, lääkäriä jonka kanssa hän tutki Raamattua. Jäätyään tutkistelun päätyttyä makaroneista valmistetulle lounaalle hän yritti syödä hiljaa ja käyttää syömäpuikkoja taitavasti. Lopulta lääkäri harmistuneena huomautti: ”Etkö osaa pitää edes vähän ääntä syödessäsi makaroneja?” Häkeltynyt lähetystyöntekijä selitti, että vaikka ne olivat herkullisia, niin yrityksistä huolimatta hänen oli vaikeaa syödä hiljaa. Lääkäri huomautti silloin, että hänen täytyisi pitää ääntä – mitä enemmän hän ryystäisi, sitä parempi, sillä se osoittaisi, että hän piti makaroneista! Ajattelutavan muuttaminen vaati tältä lähetystyöntekijältä jonkin verran ponnistelua, mutta lopulta hän oppi ryystämään keittonsa ja makaroninsa oikein hyvin. Mutta viisi vuotta myöhemmin hänen eteensä tuli toinen ongelma. Ollessaan käymässä siinä maassa, jossa hänen sukulaisensa olivat, hän järkytti heitä ryystämisellään. Hän havaitsi jälleen sen seikan, että idän ja lännen välillä on eroa.
Samoin röyhtäisemistä aterian jälkeen tyytyväisyyden osoittamiseksi paheksutaan tavallisesti länsimaissa. Mutta Taiwanissa ja muissa itämaissa sellainen on oivallinen kohteliaisuus ruoan laadun ja määrän johdosta.
Siinäkin, miten työkaluja käytetään, on huomattava ero. Itämaalainen puuseppä vetää höylää, kun taas länsimaalainen puuseppä työntää sitä. Länsimaalaiselle käsisahan leikkaava liike on työntöliike, mutta itämaalaiselle se on vetoliike. Sahat ovat vastaavasti erilaisia. Länsimainen saha on painavampi ja pitempi kuin itämainen, ja se on leveä kädensijan läheltä. Itämaisen sahan etäällä oleva pää on leveämpi, ja terässä on tavallisesti kahdenlainen hammastus, toisessa syrjässä hieno ja toisessa karkeampi. Kun otamme huomioon valmiin tuotteen, niin molemmilla työkaluilla on kuitenkin hyvät puolensa, ja ne auttavat yhtä hyvin saamaan työn tehtyä.
”Naiset ensin” on yleinen ilmaisu länsimaissa. Itämaalainen tarjoilijatar, joka ei ole liiemmin tottunut palvelemaan ulkomaalaisia, saattaa kuitenkin yhtäkkiä lakata palvelemasta miestä ensin ja pyytää hämmentyneenä anteeksi siirtäessään astioita ensin naispuolisen asiakkaan kohdalle. Niin, itämaissa mies on ensimmäinen melkein kaikissa asioissa. Hän on ensimmäinen, joka menee ovesta sisään tai nousee ajoneuvoon. Aikaisemmin vaimolla ei ollut tapana kävellä miehensä rinnalla, vaan hän käveli askeleen tai pari hänen jäljessään. Vaikka tämä tapa on nykyään kadonnut melkein kokonaan, niin on yhä tavanomaista, että mies edeltää naista.
Nämä esimerkit valaisevat sitä, miksi on sanottu: ”Itä on itä ja länsi on länsi, eivätkä ne koskaan kohtaa toisiaan.” Mutta tässä voidaan mukautua, jotta ihmiset, joilla on erilaisia tapoja, voivat tuntea olevansa kuin kotonaan toistensa seurassa. Tämän ovat kokeneet Jehovan todistajat, jotka palvelevat lähetystyöntekijöinä ulkomaisilla kentillä. He ovat tulleet huomaamaan tärkeäksi sen, että he eivät pidä itsepintaisesti kiinni synnyinmaansa tavoista, vaan antavat arvon muiden kansojen tavoille. He pyrkivät jäljittelemään apostoli Paavalin esimerkkiä. Hänhän sanoi itsestään: ”Vaikka olen vapaa kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien orjaksi voittaakseni sitä useampia. Ja niin minusta tuli juutalaisille kuin juutalainen voittaakseni juutalaisia . . . Minusta on tullut kaikkea kaikenlaisille ihmisille pelastaakseni kaikin keinoin muutamia. Mutta kaiken minä teen hyvän uutisen tähden tullakseni siitä toisten kanssa osalliseksi.” (1. Kor. 9:19–23) Näin tehdessään nämä lähetystyöntekijät ovat havainneet myös sen, että mukautuminen erilaisiin tapoihin voi lisätä mielenkiintoa ja antaa väriä elämään sekä edistää ystävyyden ja yhteisymmärryksen tervettä henkeä.