Akasia – piikkinen mutta ei arvoton

AKASIOITA on noin 450 eri lajia. Niiden koko vaihtelee pienistä pensaista puihin, joista saadaan käyttökelpoista puutavaraa. Akasiat kuuluvat Mimosa-heimoon ja niitä esiintyy maapallon lämpimissä osissa, myös aavikkoseuduilla.

Raamatun tutkijoita kiinnostaa erityisesti kaksi akasialajia, nimittäin Acacia seyal ja Acacia tortilis, koska nämä kaksi lajia ovat saattaneet olla juuri ne akasiat, joihin viitataan Raamatussa.

Molempien lajien puita kasvaa Arabian aavikolla ja ne ovat melkeinpä ainoita puita, joista israelilaiset olisivat Siinain niemimaalla voineet saada tarvittavaa raaka-ainetta tabernaakkelin rakentamista varten.

Näistä kahdesta lajista Acacia tortilis on suurempi. Karuilla aavikkoseuduilla se ei ole kovinkaan vaikuttava. Tavallisesti vääntyneenä ja kyhmyisenä se on paremminkin pensas kuin puu. Mutta suotuisemmissa kasvuolosuhteissa se saavuttaa yli 7,5 metrin korkeuden. Tämän hyödyllisen puun laajalle levittäytyvissä oksissa on vahvat ja kapeat, melkein 4 senttimetrin pituiset piikit.

Karkea, musta kaarna peittää kovan, hienosyisen, oranssinruskean puun. Vielä nykyäänkin akasian täyteläinen väri ja sen luonnollinen kyky torjua hyönteisten hyökkäys tekevät siitä ihanteellista huonekalujen raaka-ainetta.

Suurin kunnia, mistä piikkinen akasia on saanut nauttia, on kuitenkin se, että siitä valmistettiin tosi palvontaan liittyneitä esineitä. Sen puusta tehtiin liiton arkki, näkyleipäpöytä, polttouhrialttari, suitsutusalttari, tangot tämän pyhän kaluston kantamista varten, pylväät tabernaakkelin verhoja ja esirippua varten ja myös tabernaakkelin rungon laudat ja niitä yhdistävät tangot. – 2. Moos. 36:20, 31, 36; 37:1, 4, 10, 15, 25, 28.

Piikkinen akasia ei tosiaan ole arvoton puu. Sen puuaineen täyteläinen väri ja kestävyys suosittelevat sitä. Akasian käyttäminen tabernaakkelin rakentamiseen lisää sen hyvää mainetta, koska tätä tabernaakkelia ja sen kalusteita käytettiin noin viidensadan vuoden ajan.