Mikä on Raamatun kanta?

Voiko täydellisessä laissa olla vikaa?

JUMALAN israelilaisille antama laki oli täydellinen. Raamattu sanoo tuosta Laista: ”Laki on itsessään pyhä, ja käsky on pyhä ja vanhurskas ja hyvä.” (Room. 7:12) Voidaan kuitenkin kysyä, miksi Raamattu sitten sanoo myös, että lakiliitossa oli heikkoutta, vikaa.

Me luemme Raamatusta: ”Jos näet tuo ensimmäinen liitto olisi ollut moitteeton, ei toiselle olisi etsitty sijaa.” (Hepr. 8:7) ”Edeltävä käsky syrjäytetään siis varmasti sen heikkouden ja tehottomuuden vuoksi. Sillä Laki ei tehnyt mitään täydelliseksi.” – Hepr. 7:18, 19.

Jotta ymmärtäisimme, kuinka täydellisestä laista voitiin puhua ’heikkona’ ja ’tehottomana’, meidän on pidettävä mielessä, että täydellisyys voi olla suhteellista. Esimerkiksi täydellisen pyöreä tappi ei ole sopiva täyttämään nelikulmaista reikää.

Samaten Lakikaan ei voinut toteuttaa sitä, mihin sitä ei ollut tarkoitettu. Siitä huolimatta se oli pyhä, vanhurskas, hyvä, niin, virheetön, sikäli kuin on kysymys Jumalan sitä koskevasta tarkoituksesta. Mikä Lain tarkoitus oli?

Apostoli Paavali vastasi tähän kysymykseen kirjoittamalla: ”Se lisättiin tekemään rikkomukset ilmeisiksi, kunnes saapuisi . . . siemen . . . Laista on tullut meidän kasvattajamme, joka johtaa Kristukseen.” (Gal. 3:19, 24) ”Laissa on tulevan hyvän varjo mutta ei itse asiain todellista olemusta.” – Hepr. 10:1.

Laki täytti täydellisesti tarkoituksensa, joka oli rikkomusten tekeminen ilmeisiksi. Se asetti rajat ja osoitti selvästi, miten Jehova Jumala vaati kansaansa kuuluvia käyttäytymään. Koska israelilaiset olivat epätäydellisiä, he eivät kyenneet pitämään tuota Lakia täydellisesti. Siten se teki heidän rikkomuksensa ilmeisiksi. Laki osoitti vääjäämättömästi, että israelilaisten tarvitsi saada rikkomuksensa anteeksi ja että tarvittiin uhria, joka saattoi todella sovittaa heidän syntinsä.

Kasvattajana Laki auttoi valmistamaan israelilaisia vastaanottamaan Messiaan eli Kristuksen. Muinaisina aikoina kasvattaja ei ollut opettaja siten kuin opettaja on koulussa. Hänen vastuullaan oli estää lasta vahingoittumasta ruumiillisesti tai moraalisesti. Hän saattoi kurittaa lasta ja opettaa sitä käytösasioissa, mutta hän ei tarjonnut kaikkea tarvittua opetusta. Kasvattaja meni lapsen mukana kouluun ja luovutti lapsen siellä olevalle opettajalle.

Laki toimi tosiaan kuin muinainen kasvattaja. Sen säädösten tarkoitus oli, että israelilaiset eivät vahingoittaisi suhdettaan Jehova Jumalaan eivätkä siten vahingoittaisi itseään. Heille sanottiin: ”Vaeltakaa aina sitä tietä, jota Herra, teidän Jumalanne, käski teidän vaeltaa, että eläisitte, menestyisitte ja elinpäivänne olisivat pitkät siinä maassa, jonka otatte omaksenne.” – 5. Moos. 5:33.

Laki oli myös ankara kurittaja. Väärintekijöitä ei jätetty rankaisematta. Sellaisista vakavista Lain rikkomisista kuin aviorikoksesta, murhasta ja ihmisryöstöstä sanotaan: ”Jokainen, joka on hylännyt Mooseksen lain, kuolee säälittä kahden tai kolmen henkilön todistuksen perusteella.” (Hepr. 10:28) Tahallisten rikkojien nopea teloitus täytti huomioitsijat terveellisellä pelolla ja toimi laittomien tekojen hillikkeenä.

Kun Messias saapui, katuva juutalainen jäännös otti hänet auliisti vastaan opettajakseen. Siihen kuuluvien kohdalla Laki täytti tarkoituksensa moitteettomana kasvattajana.

Lain eri piirteillä, kuten juhlilla, tabernaakkelilla ja uhreilla oli varjo, joka edusti suurempia tulevia asioita. Varjo antaa jonkinlaisen kuvan sen todellisuuden yleisestä muodosta tai ääriviivoista, joka sen aiheuttaa. Samoin Lain varjot auttoivat oikean sydämentilan omaavia israelilaisia tunnistamaan Messiaan, kun he saattoivat nähdä, miten hän täytti nämä varjot. Kirjoittaessaan Kolossan kristityille apostoli Paavali osoitti tämän: ”Todellisuus kuuluu Kristukselle.” – Kol. 2:17.

Vaikka Laki sopi täydellisesti Jumalan tarkoitukseen, se ei kuitenkaan voinut tehdä sitä, mitä se ei ollut tarkoitettu tekemään. Tarvittiin jotakin muuta, jotta ihmiset puhdistettaisiin pysyvästi synnistä ja he saisivat puhtaan omantunnon Jehova Jumalan edessä. Siksi uusi liitto, jonka Jumala tuotti Kristuksen Jeesuksen välityksellä, oli vanhaa lakiliittoa ylempi. Uutta liittoa ei saatettu voimaan eläinuhrien vaan täydellisen ihmisen Jeesuksen Kristuksen uhrin välityksellä. Tuo täydellinen ihmisuhri voi puhdistaa synneistä ja antaa puhtaan omantunnon niille, jotka osoittavat uskoa sen sovittavaan arvoon.

Mooseksen lakijärjestelyn alaisuudessa uhratut eläinuhrit pelkästään esikuvasivat Jeesuksen Kristuksen yhtä uhria. Heprealaisille 10:1–4 esittää tämän selvästi: ”Ihmiset eivät voi koskaan samoilla uhreilla, joita he vuodesta vuoteen alituisesti uhraavat, tehdä lähestyviä täydellisiksi. Eikö muutoin uhreja olisi lakattu uhraamasta, koska niillä pyhää palvelusta suorittavilla, jotka olisi puhdistettu kerran kaikiksi ajoiksi, ei olisi enää mitään tietoisuutta synneistä? Päinvastoin näissä uhreissa on vuodesta vuoteen muistutus synneistä, sillä sonnien ja vuohien veren on mahdotonta ottaa pois syntejä.”

Sen lisäksi, että eläinuhrit eivät voineet ottaa pois syntejä, juutalainen ylimmäinen pappi oli itse ihminen, joka oli synnin ja kuoleman alainen. Heprealaisille 7:26–28 esittää Jeesuksen Kristuksen aseman ylimmäisenä pappina Aaronin sukuun kuuluvien juutalaisten ylimmäisten pappien vastakohtana: ”Sillä tällainen ylimmäinen pappi meille soveltuikin: uskollinen, vilpitön, saastumaton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut. Hänen ei tarvitse uhrata uhreja päivittäin, niin kuin noiden ylimmäisten pappien, ensin omien syntiensä edestä ja sen jälkeen kansan syntien (sillä tämän hän teki kerta kaikkiaan uhratessaan itsensä); sillä Laki asettaa ylimmäisiksi papeiksi ihmisiä, joissa on heikkoutta, mutta Lain jälkeen tulleen vannotun valan sana asettaa Pojan, joka on täydellistynyt iäksi.”

Näin Laki oli ’heikko’ siinä merkityksessä, että sen kuolevaisten ihmisten papisto ja sen eläinuhrit eivät voineet vapauttaa täydellisesti israelilaisia kaikesta synnin tietoisuudesta. Ainoastaan Jeesuksen Kristuksen täydellinen uhri ja hänen ylempi pappeutensa voivat saada sen aikaan.

Pyhä Raamattu osoittaa näin ollen selvästi, että Israelille annettu Laki oli täydellinen suhteellisessa merkityksessä. Siinä tavassa, miten se toteutti tarkoituksen, jota varten se oli annettu, ei ollut mitään vikaa. Se teki rikkomukset ilmeisiksi, esikuvasi suurempaa todellisuutta, teki mahdolliseksi tuon todellisuuden tunnistamisen ja valmisti ihmiset vastaanottamaan Messiaan. Koska Laki toimi valmistavassa tehtävässä, Jeesuksen Kristuksen ympärille keskittyvä todellisuus korvasi sen. Tuohon todellisuuteen verrattuna Laki oli heikko ja siinä oli vikaa. Mutta kun Lakia tarkastellaan sen tarkoituksen kannalta, johon se varattiin, se oli täydellinen, moitteeton.