Mikä on Raamatun kanta?
Mitä on sanottava korttipeleistä?
ON OLEMASSA satoja korttipelejä. Niitä riittää yksin pelattavasta pasianssista kymmenenkin pelaajaa käsittävään pokeriin asti. Miljoonat ihmiset viettävät usein tuntikausia pelaamalla taitoa vaativia tai sattumaan perustuvia korttipelejä. He ovat innokkaita osallistumaan, kun joku ehdottaa: ”Miten olisi korttipelin laita?”
Toiset kuitenkin pohtivat: Onko sopivaa pelata korteilla? Onko raamatullisia periaatteita, jotka tulisi ottaa huomioon sitä ratkaistaessa?
Joku saattaa olla halukas tietämään korttipelien alkuperän. Pelikorttien käyttö alkoi todennäköisesti Hindustanissa noin vuonna 800. Nykyään pelikortit ovat ohuita, suorakulmion muotoisia pahvilevyjä, joissa on numeroita ja kuvia. Yleisimmin käytetyssä korttipakassa on 52 korttia, jotka jakautuvat neljään 13 kortin maahan. Kussakin maassa on kolme korttia, jotka edustavat kuningasta, kuningatarta ja sotilasta, jotka vertauskuvat ovat luultavasti peräisin keskiajalta.
Onko väärin pelata korteilla, koska niissä on kuvia kuninkaista ja kuningattarista? Ei, koska kuninkaat ja kuningattaret mainitaan Raamatussa, ja Jumalaa pelkäävät ihmiset osoittavat kunnioitusta sellaisissa asemissa olevia kohtaan. Mutta olisi tietenkin Raamatun kanssa ristiriitaista tehdä mistään kuvasta palvonnan kohdetta. Apostoli Johannes kirjoitti kristityille tovereilleen: ”Lapsukaiset, varjelkaa itseänne epäjumalilta.” (1. Joh. 5:21) Ihmisillä ei ole kuitenkaan tapana osoittaa palvovaa kunnioitusta tavallisissa pelikorteissa olevia piirroksia kohtaan. Tietystikään kukaan, jolla on Raamatun valmentama omatunto, ei käyttäisi kortteja, joissa on moraalittomia kuvia. (Matt. 5:27, 28) Tavallisesti pelaajat eivät kuitenkaan käytä sellaisia kortteja.
Toiset saattavat tehdä sen johtopäätöksen, että kaikki kortinpeluu on väärin, koska se edistää kilpailumieltä. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Jos elämme hengen mukaan, niin vaeltakaamme edelleenkin järjestystä noudattaen hengen mukaan. Älkäämme tulko itsekeskeisiksi, herättäen kilpailuhenkeä toisissamme, kadehtien toisiamme.” (Gal. 5:25, 26) Ne, jotka antavat Jumalan pyhän hengen eli toimivan voiman vaikuttaa itsessään, työskentelevät välttääkseen kilpailuhenkeä, jota itsekeskeisyys edistää ja joka saa ihmisen haastamaan toiset otteluun sen todistamiseksi, että hän on heitä parempi. Mutta ei kaikilla, jotka pelaavat korteilla, ole sellaista kilpailuhenkeä.
Luonnollisesti jos sydämessäsi kehittyy erittäin kilpailunhaluinen henki mitä tahansa peliä pelatessasi, sinun tulisi ponnistella tuon taipumuksen voittamiseksi. Saatat jopa päättää, että tunne-elämäsi luonne on sellainen, että sinun olisi parempi olla pelaamatta pallo-, kortti- tai joitakin muita pelejä. Se ei tietenkään merkitse sitä, että kaikilla muilla on hyvin kilpailuhenkinen asenne, kun he pelaavat sellaisia pelejä. He saattavat pelata nautinnokseen ja säilyttää puhtaan omantunnon Jumalan ja ihmisen edessä.
Jotkut kortinpelaajat luottavat onneen ja esittävät vetoomuksia ”onnettarelle”. Onko se sopivaa? Ei Raamatun mukaan. Jumala varoitti muinaista kansaansa: ”Te, jotka hylkäätte Herran ja unhotatte minun pyhän vuoreni, jotka valmistatte Gadille [hyvän onnen jumalalle, UM] pöydän ja vuodatatte uhrijuomaa Menille [kohtalon jumalalle, UM] – teidät minä määrään miekan omiksi.” (Jes. 65:11, 12) Noihin olosuhteisiin liittyi väärä palvonta, mutta onneen luottamisen sopimattomuutta ei voi jättää huomiotta kukaan, joka haluaa Jumalan hyväksymystä. Kaikki kortinpelaajat eivät kuitenkaan luota onneen.
Joidenkuiden huomio saattaa kiinnittyä aikakysymykseen. Jos kortinpeluu ei ole pelkkää satunnaista toimintaa, se voi viedä niin paljon aikaa, että tärkeämmät asiat lyödään laimin. Tilanne voi kuitenkin olla sama, jos kulutetaan liikaa aikaa pallopeleihin tai konserteissa käymiseen. Niinpä Jumalalle antautuneet ihmiset ovat viisaita eivätkä anna minkään tällaisen toiminnan työntää syrjään Raamatun tutkimista ja muuta hengellistä toimintaa. Sen sijaan he ’ostavat sopivaa aikaa itselleen, koska päivät ovat pahat’. (Ef. 5:15, 16) On kuitenkin ilmeistä, että jos perheenjäsenet pelaavat toisinaan korttipelejä eikä tämä toiminta hallitse heidän elämäänsä, he eivät välttämättä tee jotakin hengellisesti sopimatonta.
Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että kaikki kortinpeluu on sopusoinnussa Raamatun periaatteitten kanssa. On korttipelejä, joiden pelaajat osallistuvat uhkapeliin. He saattavat panna peliin rahaa ja toivoa voittavansa suurempia summia. Voittipa pelaaja tai ei, vähitellen hänen itsehillintänsä voi murtua. Hän saattaa ruveta kaipaamaan pelaamista, ei vaihtelun vuoksi, vaan voittaakseen. Hänen sydämessään kehittyy helposti välinpitämättömyys toisia kohtaan. Voittaja ei välitä siitä, että pelitoverit ovat saattaneet työskennellä ankarasti sen rahan tähden, jonka hän mielellään ottaa heiltä työskentelemättä sen hyväksi. Pian suoranainen ahneus saa pelurin otteeseensa, ja hän saattaa turvautua jopa epärehellisyyteen voittaakseen.
Hyväksyykö Raamattu tällaisen asenteen? Rahasta pelaava henkilö saattaa menettää itsehillintänsä, kun taas Jumalan palvelijan tulisi kehittää tuota ominaisuutta. Se on Jumalan pyhän hengen hedelmä, samoin kuin rakkaus, joka ”ei etsi omia etujaan” itsekkäästi. (Gal. 5:22, 23; 1. Kor. 13:4, 5) Pelikorteilla harjoitettu uhkapeli ei ole myöskään Raamatun hyväksymä tapa minkään arvokkaan hankkimiseksi. Raamattu suosittelee tekemään käsillä rehellistä työtä, ja apostoli Paavali kehotti häiriön aiheuttajia tekemään työtä ja näin ollen ’syömään itse ansaitsemaansa ruokaa’. – 2. Tess. 3:8–12; Ef. 4:28.
Entä jos kortinpeluu kehittää jossakussa ahneutta? Tai otaksukaamme, että pelaajasta tulee epärehellinen. Kumpikaan ominaisuus ei sovi sille, joka palvoo Jehovaa. ”Ahneet” kuuluvat niihin epavanhurskaisiin, jotka eivät ”peri Jumalan valtakuntaa”. (1. Kor. 6:9, 10) Lisäksi Jumalaa pelkäävät ihmiset pyrkivät käyttäytymään ”rehellisesti kaikessa”. – Hepr. 13:18.
Otaksukaamme nyt, että sinulla ei ole mitään joitakin korttipelejä vastaan, mutta tiedät, että jonkun toisen omatunto vaivautuisi, jos pelaisit korteilla hänen ollessaan läsnä. Saattaisit hyvin päättää olla pelaamatta, kun hän on läsnä. Apostoli Paavali, joka osoitti huomaavaisuutta toisten omaatuntoa kohtaan, rukoili, että palvojatoverit toimisivat osoittaen havaintokykyä, niin että he ’varmistautuisivat tärkeämmistä asioista eivätkä kompastuttaisi toisia’. – Fil. 1:9, 10; vrt. 1. Kor. 8:13.
On siis otettava huomioon tärkeitä tekijöitä, kun joku ehdottaa: ”Miten olisi korttipelin laita?” Lasten tulisi tietysti keskustella asiasta ensin vanhempiensa kanssa, jotka saattavat sallia tai kieltää heidän osallistumisensa. Jos kuitenkin olet aikuinen, sinun on hyvä ymmärtää, että osallistumisesi riippuu henkilökohtaisesta ratkaisustasi.