Painaminen, Kaukoidän muinainen toimiala
KAUAN ennen kuin painaminen irtokirjakkeilla pääsi alkuun Euroopassa 15. vuosisadan puolivälin tienoilla, painamista harjoitettiin Kaukoidässä. Jo kahdeksannen vuosisadan loppuun mennessä paperille oli suoritettu satoja tuhansia painatuksia puulaattojen avulla.
Tuolla vuosisadalla Japanin keisarinna Shotoku määräsi valmistettavaksi miljoona buddhalaista paperista taikakalua. Vaikka niiden painatus saatiin loppuunsuoritetuksi noin vuonna 770, joitakin näistä taikakaluista on yhä olemassa nykyään.
Yhtään niin varhaista painovedosta ei ole säilynyt Kiinassa. Siellä harjoitettiin kuitenkin samanlaista kirjanpainantaa. Vuosi 868 on varhaisin varma ajankohta, jolloin tuossa maassa harjoitettiin painamista. Tästä samoin kuin kirjapainotyön korkeatasoisuudesta on todistuksena täydellinen kirja, joka löydettiin umpeen muuratusta huoneesta, joka oli luolassa lähellä Tunhuangia Kiinassa.
Vähemmän kuin sata vuotta myöhemmin Kiinassa painettiin irtokirjakkein. Irtokirjakkeen keksijä oli Pi Šêng. Pi Šêngin aikalainen Šen Kua kirjoittaa:
”Tšing-lin aikakaudella [1041–1049] Pi Šêng, puuvillavaatteinen mies [so. tavallinen kansanmies], teki myös irtokirjakkeen. . . . Jos oli painettava vain kaksi tai kolme jäljennöstä, tämä menetelmä ei ollut käytännöllinen eikä nopea. Mutta satojen tai tuhansien jäljennösten painamiseen se oli ihmeen [kirjaimellisesti: ’jumalallisen’] nopea.”
Toinen Kaukoidän maa, jossa painaminen edistyi suuresti, oli Korea. Kymmenennen vuosisadan loppupuolella siellä kehitettiin puulaattapainatus. Kuningas Hyon-jongin (1007–1031) hallituskaudella valmistettiin ensimmäinen painos ”Tripitaka Koreanaa”, buddhalaisten sutrien kokoelmaa. Tämän teoksen kolmas painos, joka julkaistiin 25. syyskuuta 1251, painettiin 81137 puulaatalla, jotka sisälsivät yhteensä yli 52000000 kirjoitusmerkkiä ja joiden valmistaminen vei noin 16 vuotta. Koska nykyaikaiselta kaivertajalta menee kymmenen kirjoitusmerkin valmistamiseen arviolta yksi työpäivä, niin työn on täytynyt olla suuruudeltaan todella mykistävä.
On olemassa historiallisia todisteita siitä, että seitsemäntoista vuotta ennen ”Tripitaka Koreanan” kolmannen painoksen julkaisemista Koreassa alettiin käyttää irtokirjaketta. Sitten vuonna 1390 Korean kuningas perusti kirjakevalimon. Tässä kuninkaallisessa kirjakevalimossa valettiin vanhimmat nykyään tunnetut metallikirjakkeet, kyemi-kirjasinladelma. Tämä tapahtui vuonna 1403, vuosikymmeniä ennen kuin Mainzista Saksasta olevan Johannes Gutenbergin ajatellaan keksineen irtokirjakkeen.
Vaikka irtokirjakepainatusta käytettiin itämailla ennen kuin sitä käytettiin Euroopassa, se ei vakiintunut Kaukoidässä eikä sen tiedetä vaikuttaneen mitenkään painatuksen kehittymiseen Euroopassa. Kiinalaiset, japanilaiset ja korealaiset kirjoitusjärjestelmät, jotka eivät perustuneet aakkosiin, olivat pääeste sille, että irtokirjakepainatuksesta olisi tullut todella taloudellinen ja käytännöllinen. Eurooppalaisten kielten äännekirjoitus sopi kuitenkin ihanteellisesti irtokirjakepainatukseen. Niinpä irtokirjakkeen keksimisellä Euroopassa oli syvempi vaikutus kansojen valistukseen kuin Kaukoidän varhaisemmalla keksinnöllä.