”Sinun sanasi on totuus”

Tulisiko karttaa ’tietoa, joka lisää tuskaa’?

”MISSÄ on paljon viisautta, siinä on paljon surua; ja joka tietoa lisää, se tuskaa lisää.” (Saarn. 1:18) Tämä oli viisaan kuninkaan Salomon henkeytetty päätelmä. Mutta miksi hän tuli tähän johtopäätökseen? Pitäisikö sen estää meitä hankkimasta lisää tietoa?

Tulee muistaa, että Saarnaajan kirjassa Salomo tutki syntisen, kuolevan ihmiskunnan ”onnetonta työtä”. Hän sanoi: ”Minä käänsin sydämeni viisaudella tutkimaan ja miettimään kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu. Tämä on vaikea [onneton, Um] työ, jonka Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa.” (Saarn. 1:13, 14) Salomon tässä tutkima viisaus ja tieto ei sen tähden sisältänyt sellaista tietoa ja viisautta, joita tarvitaan Jumalan hyväksymyksen ja siunauksen saamiseksi.

Inhimillisen eli maallisen tiedon lisääminen voi lisätä tuskaa. Sellainen tieto voi tuottaa pettymystä ja ärtymystä. Syynä on se, että henkilö tulee tuskaisen tietoiseksi siitä, miten puutteellinen epätäydellinen ihmisyhteiskunta on ja miten kykenemätön ihminen on oikaisemaan sitä. Salomo tähdensi tätä, kun hän sanoi: ”Väärä ei voi suoristua, eikä vajaata voi täydeksi laskea.” – Saarn. 1:15.

Lisäksi myös ihmisen elinaika on hyvin lyhyt. Niinpä kun ihmisen tieto ja viisaus lisääntyvät, hän alkaa tajuta, miten rajalliset hänen tilaisuutensa ovat käyttää tietoaan ja viisauttaan. Vielä enemmän hän tuntee pettymystä, kun ongelmat ja epäsuotuisat olosuhteet tekevät tyhjäksi hänen ponnistelunsa käyttää tietoaan ja viisauttaan.

Mutta tämä ei merkitse sitä, että ihmisen pitäisi kaihtaa kaikkea inhimillistä tietoa välttääkseen tuskan, sillä ihminen tarvitsee kaikissa yrityksissään jonkin verran tietoa, olipa kyseessä kaupankäynti, käsityö, liikeasiain hoito tai muu toimi. Sellainen tieto voi estää häntä tuhlaamasta voimavarojaan, ponnistelujaan tai kykyjään. Itse asiassa tietoa tarvitaan, jotta pysyisi hengissä. Saarn. 7:13 sanoo: ”Tieto on hyödyllisempi: viisaus pitää haltijansa elossa.” Niin, tieto voi suojella ihmistä, ei ainoastaan järjettömyyden tai tyhmyyden tuottamalta onnettomuudelta vaan myös paheiden, hillitsemättömien himojen ja tuhoisien tunteiden aiheuttamalta itsetuholta.

Inhimillisellä tiedolla ja viisaudella on varmasti enemmän arvoa kuin pelkällä tyhmyydellä. Kuningas Salomo totesi: ”Minä näin, että viisaus on hyödyllisempi tyhmyyttä, niinkuin valo on pimeyttä hyödyllisempi. Viisaalla on silmät päässänsä, tyhmä taas vaeltaa pimeässä.” (Saarn. 2:13, 14) Viisaalla henkilöllä on silmät, jotka todella näkevät, ne katselevat ja tutkistelevat ihmisiä ja esineitä. Hänen silmänsä palvelevat hänen älyään ja tämä taas ruokkii sydäntä. Mutta ihminen, jolta puuttuu tietoa ja viisautta, ei pysty näkemään harkitsevan tarkkaavasti. Hänen silmänsä ”kiertävät maailman rantaa”. (Sananl. 17:24) Ne harhailevat sinne tänne ilman mitään kiinnekohtaa, sillä niiden haltijan ajatukset ovat kaikkialla muualla paitsi siellä, missä niiden pitäisi olla. Se on vahingollista sekä henkilölle itselleen että toisille.

Mutta kaikki inhimillinen tieto ja viisaus ei ole hyödyllistä. ”Maailman viisaus” saattaa vastustaa Jumalaa siksi, että Jumalasta vieraantuneen ihmismaailman yleinen elämänkatsomus, menetelmät, mittapuut ja päämäärät ovat usein vastoin Jumalan tarkoitusta. Paavali kirjoitti tästä: ”Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi? Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, me taas saarnaamme ristiinnaulittua [paaluun pantua, Um] Kristusta, joka on juutalaisille pahennus [lankeamisen aihe, Um] ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.” – 1. Kor. 1:20–25.

Sekä muinaisista kreikkalaisista että juutalaisista paalussa riippuva kuollut mies olisi näyttänyt todella ’heikolta’. Juutalaisille se oli lankeamisen aihe, sillä paaluun ripustettua henkilöä pidettiin kirottuna. Ja kreikkalaisista koko ajatus, että jotakin hyvää voitaisiin saada aikaan siten, että joku kuoli paalussa, kuulosti hullutukselta. Kuitenkaan Jeesuksen kuolema paalussa ei itse asiassa ollut mitenkään heikkoa eikä hullutusta. Se varasi perustan kaikkien niiden Jumalan lupausten täyttämiselle, jotka koskevat kuuliaisen ihmiskunnan tulevia siunauksia. Maailmallinen viisaus, joka kieltää lunastusvarauksen, on hullutusta.

Lisäksi kaikki yritykset pitää voimassa nykyistä asiainjärjestelmää ovat tuomitut epäonnistumaan siitä huolimatta, miten paljon ihmisyksilöillä saattaa olla tietoa tai viisautta siksi, että he ovat hankkineet ammattitaitoa, älykkyyttä kaupankäynnissä, kykyä hallita tai tieteellistä ja filosofista oppineisuutta. Tieto lakkaa olemasta arvokasta, kun sitä käytetään ponnisteluihin, jotka jättävät huomioon ottamatta Jumalan lunastusvarauksen ja hänen tarkoituksensa olla tekemisissä ihmiskunnan kanssa tällä perusteella. Se ei voi saada aikaan toivottuja tuloksia, eikä se siten käytettynä ole yhtään parempi kuin tietämättömyys. Ps. 127:1 sanookin: ”Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo.”

Jos me haluamme välttää tuskan, joka johtuu siitä, että olemme käyttäneet inhimillistä tietoa ja viisautta väärällä tavalla, meidän täytyy karttaa kaikkea, mikä on Luojaa ja hänen tarkoitustaan vastaan. Meidän täytyy myös rakentaa tietomme oikealle perustalle. Mikä tämä perusta on? Jobin 28:28 vastaa: ”Herran pelko – se on viisautta, ja pahan karttaminen on ymmärrystä.”

Jehovan pelko on kunnioittavaa pelkoa, syvää kunnioitusta häntä kohtaan, mihin liittyy terveellinen pelko olla miellyttämättä häntä. Kun ihmisellä on tämä Luojan terveellinen kunnioitus, hän ei käytä tahallaan tietoaan itsekkäisiin tarkoituksiin vaan etsii lähimmäistensä etua. Viisaus, jolla on Jehovan pelko lähtökohtanaan, tuottaa parempia ihmisiä ja parempia ihmissuhteita, sillä sellainen viisaus ”on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele”. – Jaak. 3:17.

Täten voidaan nähdä, että Luojaan kohdistuva tieto on arvokkainta. Inhimillisellä tiedolla, vaikka siihen liittyy tuskaisa tietoisuus sen rajallisesta käytöstä olosuhteiden ja lyhyen eliniän vuoksi, on myös sijansa, niin että me teemme hyvin hankkiessamme sitä jonkin verran. Mutta tietoa, joka on Jumalan tarkoitusta vastaan, täytyy karttaa, jos aiomme välttää sen näkemisen tuskan, että työmme on täysin turhaa. ”Tiedon nimellä kulkevan valhetiedon” tavoittelu merkitsisi meille Jumalan hyväksymyksen ja siunauksen menetystä, koska silloin emme hankkisi sitä viisautta, jolla on Jehovan pelko lähtökohtanaan. – 1. Tim. 6:20.